perjantai 29. kesäkuuta 2012

Päivä Maarianhaminassa

Hei,

Päivä on ollut lämmin ja aurinkoinen. Aamulla härättyämme lähdimme seikkailemaan kaupungille. Ensimmäisenä kävelimme pyörienvuokrauspisteelle, mutta valitettavasti olimme liian myöhään liikkeellä, sillä pyöräkärry lapisille oli jo vuokrattu... Emme kuitenkaan lannistuneet tästä, vaan lähdimme etiäpäin....kävellen.

Näimme satamaan saapuessa lasten leikkipaikan rannalla ja lähdimme sitä etsimään. Päädyimme kauniiseen puistoon, jossa riikinkukko käveli meitä vastaan! Kyllähän siinä oli lapsilla ihmeteltävää. Kun riikinkukosta selvisimme vastaan tuli kanalauma (siis oikeita kanoja) kukkoineen. Suvi vähän pelkäsi kanojaean suojelevaa kukkoa, se varmaan näkyy myös kuvasta jossa Suvi kurkkii Markun jalan takaa :). Kyllä täällä luonto on niin erilainen kuin kotona.

Rannalla lapset intoutuivat leikkimään ihan tosissaan. Suvikin mukamas palelee uimahallissa, mutta eipäs palellut merivedessä! Rannalla katselimme kuinka veneitä lipui satamaan. Rannalla leikimme sen aikaa, kun jaksoimme ja tämän jälkeen lähdimme etsimään Aatokselle kenkiä ja syömään. Kenkiä emme löytäneet, mutta syömistä kyllä.

Illasta olemme levänneet päivän seikkailuista veneellä. Vähää vaille seitsemän keksin, että leipasen Markun siskon ohjeiden mukaisen erinomaisen kauraomenapaistoksen, mutta eipäs minulla ollut enää omenoita. Niitä lähdin hakemaan, mutta kappas kummaa, kaupat oli jo kiinni. Ruokakaupoista toinen meni kuudelta kiinni ja toinen seitsemältä. Kerkesin toisen kaupan ovelle juuri kun se meni lukkoon. En kuitenkaan luovuttanut, vaan koputin oveen, ja niin sain kuin sainkin hakea pari omenaa! Söimme herkullisen paistoksen ja lähdimme saunomaan.

Pesutilat täällä eivät ole erikoisia. Markku kuvasi niitä minulle sanomalla, että suihkut on kuin hiihtokilpailuissa! No ihan siistit net oli minun mielestä ja sauna oli hyvä (täällä sauna kuuluu hintaan). Suvi saunoi tomerasti ylälauteella ja opetti näille etelän ihmisille kuinka pohjoisessa saunotaan :)

Nyt alkaa vene hiljenemään. Taustalla soi Piilometsän sävelet (kiitos Tervaskantojen perheen).

Hyvä päivä!

Purjehdus kesäiseen Maarianhaminaan

Lähdimme Bärön Iloisen lohen satamasta hieman puolenpäivän jälkeen heti, kun olimme järjestelleet paikat kuntoon. Keli oli upea. Vene kulki tasaisesti kuuden solmun vauhtia ja tänään ei karvalakkia tarvinut (posket valitettavasti punoittavat, vaikka aurinkorasvaa lisättiin useaan otteeseen)! Aaltoa ei ollut juuri lainkaan, mutta kohina kuului vedestä purtemme lipuessa eteenpäin.

Saaristo on täynnä sokkeloita. Jossakin vaiheessa päätimme hieman oikaista suunnitellulta reitiltä, mutta sehän kostautui heti. Kilometrin turhan lenkin saimme tehdä, kun oikoreittimme päättyi siltaan jonka ali veneemme ei mitenkään olisi mahtunut. No ei siinä muu auttanut kuin kääntyä ympäri ja palata takaisin suunnitellulle reitille ja todeta, että älä muuta reittiä kesken matkan.

Meri-Porissa saimme kuulla, että Maarianhaminan itäsatama on lasten kannalta ehdottomasti parempi. Sinne päästäkseen tulee kulkea Lumparn-merenselän (meteoriitin törmäyskraateri) kautta sillalle, joka nostetaan joka täysi tunti aina ilta kymmeneen asti. Tässä meille oli tällä päivälle jännitystä. Ensimmäinen oli se, että kerkeämmekö myöhäiseksi venyneen lähdön vuoksi sillalle kello kymmeneen mennessä ja toiseksi nouseeko silta sittenkään.

Lumparnille saavuttuamme totesimme, että voi mennä aikataulu tiukille. Käynnistimme moottorin ja annoimme veneellemme sillä purjeiden lisäksi hieman vauhtia. Lopulta olimme sillalla noin 20.40, eli kerkesimme kello yhdeksän aukaisuun. Ja niinhän siinä kävi, että kello yhdeksän silta kääntyi vapauttaakseen kanavan meidän käyttöön. Autot odottivat kiltisti, kun purtemme lipui sillan ohi (laitoimme videon youtube kanavalle, mutta jostain syystä emme löydä sitä sieltä, löydätkö Jari sinä? Otsikko: perhepurjehdus, nimi: keino8, tagit: kanava Maarianhamina)

Loppumatkan liplattelimme moottorilla. Saapuessamme sataman läheisyyteen mietimme, että mistähän vierasvenepaikat löytyy. Sitä nopeasti netistä selvittämään ja selvisi, että täällä on oma vierasvenesatama, jossa on 300 vierasvenepaikkaa! Hinta on heti tyyriimpi 25 euroa yö, mutta palvelut ovat ilmeisesti erinomaiset. Vielä emme niistä päässeet nauttimaan, sillä satamakonttori on auki keäkuussa kello 21.00 asti ja heinäkuussa kello 22.00 asti. Veneen parkkeerasimme meille Meri-Porissa neuvottuun poijupaikkaan satama-altaan ulkoreunalle, josta on lyhyin matka lasten huvituksiin (tämän lisäksi syvyys satama-altaassa oli osittain vain kaksi metriä ja se ei riitä meille).

Täällä Maarianhaminassa tulemme viettämään jonkin aikaa. Sen jälkeen matkamme jatkuukin kohti Ruotsia! Olemme tilanneet prepaid nettikortin tänne postiin. Huomenna käymme sen hakemassa.

Huomiseen!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Bärön iloinen lohi

Huh huh! Olipa aaltoa ja vauhtia. Lähtö Isokarista vaati pientä suunnittelua. Olimme perä kohti sataman suuaukkoa (eli väärinpäin) ja reipas 12-14 metrin tuuli työnsi meitä irti laiturista kohti aallonmurtajaa. Meidän piti siis kääntää vene, jotta pystyimme turvallisesti lähtemään satamasta.

Kun pääsimme satamasta ulos, aallokko ei näyttänyt minun silmiin mitenkään hurjalta (huomatkaa, että nyt puhutaan kokoajan minun silmistä, ei Markun), mutta kyllä torniontyttöä vietiin, kun pääsimme saaren suojasta pois! Aallot oli valtavia... Kyllä minua pakkasi hurjistuttamaan, kun aallot olivat veneen perää korkeammalla, mutta Markku vain naposteli Haribon karamellejä ja hoki, että ei nämä ole vielä Huippuvuorten aaltoja nähnytkään. No onneksi lapset nukahtivat päiväunille ja niin olisi halunnut tehdä äiskäkin, mutta ei voinut.

Nyt kyllä täytyy myöntää, että matkalla hieman öklötti. Minä en ottanut pahoinvointiin mitään ehkäisevää (selvästi omaa tyhmyyttäni vaikka tiesin mikä keli oli tulossa) ja se kyllä kostautui tällä kertaa. Joku on joskus kommenteissa kysynyt, että miten lapset pärjäävät pahoinvoinnin kanssa. Aatos on kerran sanonut, että on hieman outo olo. Tämä oli silloin, kun Aatos katsoi aallokossa elokuvaa. Se meni ohi sillä, että minä neuvoin menemään makuuasentoon. Eräs kokenut maailmanympäri perheensä kanssa elämäntyylinään purjehtiva kertoi meille, että pienet lapset eivät tule samallatavoin merisairaiksi kuin aikuiset. Tämä johtui hänen mukaan siitä, että lapset eivät osaa yhdistää huonoa oloa keinumiseen. Hänen mukaansa lapset saattavat oksentaa ja tämän jälkeen jatkaa leikkejään ilman mitään, kun vastaavasti me aikuiset olemme sairaita pitkän aikaa.

Aallokossa keinuminen helpotti, kun saavuimme saariston suojaan. Oli villiä purjehtia todella lähellä kallioisia seiniä ja silti syvyyttä oli yli 14 metriä. Markkukin naureskeli, että ei mene oikein perämeren purjehtijalla jakeluun, että pystyy purjehtiessa katsomaan mustikankukkia rannalta :)

Perillä Bärössä saimme lämpimän vastaanoton. Oli kuin olisi kotia tullut. Emme onnistuneet laittamaan poijuun itseämme kiinni, vaan kiinnitimme keulan ensin (siinäkin oli kaksi avuliasta ihmistä auttamassa) ja ennen kuin kerkesimme miettiä perän kiinnittämistö oli jo eräs ystävällinen hypännyt kumiveneeseen ja viemässä meidän köyttä kohti poijua! Kiitos tästä. Oli myös mukava kuulla rannalta lause "tervetuloa Bäröhön".

Hetken puhallettuamme kävimme nauttimassa Glada Lax -ravintolassa maittavan aterian (savustettua lohta ym.) ja tämän jälkeen talo tarjosi meille kotoisan ja lämpimän saunahetken. Nyt rättiväsyneinä päivän seikkailusta köllöttelemme sängyllä matkalla kohti unten maailmoja. Mikäs se tässä....

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Myrskyävältä mereltä saariston suojiin

Olemme saapuneet Turun ja Ahvenanmaan väliseen saaristoon.Seilaamme täällä leppoisassa myötätuulessa kapeilla väylillä auringon lämmittäessä. Enää kymmenen mailia Bäröhön.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Päivä Isokarissa

Hei,

Eilinen päivä oli tapahtumia täynnä...Aamulla pakkailimme rauhassa tavaroita kasaan ja siirsimme venettä tankkauspisteelle. Suvi päätti tehdä päivän ensimmäisen toimintasession tekemällä lähempää tuttavuutta veneeseen lentäneen ampiaisen kanssa. No ampiainen ei Suvin läheisyydestä välittänyt, vaan tökkäsi piikua sormeen. Etusormihan siitä turposi ja saimme siihen ensiapua keksiä. Onneksi mitään vakavampaa ei pistosta seurannut, vaan selvisimme "turpealla" sormella ja "pienellä" itkulla tilanteesta.

Tankkiauton käynnin jälkeen oli tarkoitus lähteä heti jatkamaan matkaa. Lähes tämä meiltä onnistuikin... Lähes siksi, että mikä olisikaan meidän lähtö ilman pientä ekstraa. Markku tankkaili tyytyväisenä ennen lähtöä vesitankkia ja minä kokkailin ruokaa. Markku ei kuitenkaan tyytynyt pelkän vesitankin täyttöön, vaan ajatteli olevansa vielä tehokkaampi keräämällä yhtaikaa sähköroikkia kasaan. Tämä tehokkuus kuitenkin kostautui ja vierestä kuului jo tutuksi tullut ääni "plums"! Ja mikä sinne tippui? No tietenkin veneemme vesitankin rautainen korkki. Markku siitä minulle ilmoittamaan ja hetken hiljaisuuden jälkeen totesimme, että sukellettavahan se on. Ja niin Markku puki jo matkalla useaan otteeseen tarpeellisiksi koetut sukellusvarusteet päälleen ja hyppäsi veteen. Hetken etsittyään korkki löytyi...Onneksi! Useaan otteeseen olen 13 vuotta kestäneen yhteisen taipaleemme aikana pohtinut, että miten tuo ukkeli osaa sitä sun tätä. Nyt vähitellen olen alkanut ajattelemaan, että osaaminen on seurausta siitä, että Markulle sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain (ne jotka Markun tuntevat voivat varmaan yhtyä tähän!) :)

Nyt olemme viettäneet päivää Isokarissa. Todella hieno paikka ja monimuotoinen luonto on heti biologin mieleen. Saapuessamme satamaan riskiläyhdyskunta otti meidät äänekkäästi vastaan. Riskilät pesivät satama-altaan sisälaidalla juuri veneemme vieressä. Joutsenpari oli myös tuulensuojassa satama-altaassa. Pesä niillä on aallonmurtajan toisella puolella. Kävimme lasten kanssa retkellä majakalla. Matkalla heittelimme kiviä rannassa veteen ja tutustuimme rakkolevään. Löysimme myös vanhan tykin ja tykin vierestä mansikoita! Niitä lapset ahmivat ja Suvinkin tuumasi, että on hyvää. Mansikoiden poiminnan lomassa Suvi jälleen teki tuttavuutta luonnon kanssa ja otti muurahaisen käteensä. Muurahainen oli tapahtumasta yhtä innoissaan kuin ampiainen ja puri Suvia. Suvi ei tykännyt tapahtuneesta ja kiersi kaukaa muut muurahaiset...

Majakka löytyi. Katselimme hetken myös kohti Turun saaristoa jota kohti matkamme jatkuu huomenna. Aatos kysyi, että sielläkö aurinko asuu? Ei se Aatos siellä asu, mutta aurinkoa kohti me suunnistamme, kohti etelää :)

Nyt olemme tulleet takaisin veneelle ja syöneet tukevan iltapalan. Retkemme aikana satama on täyttynyt veneistä. Eteemme on tullut mm. Britannian lippua kantava vene, jonka suuntana on pohjoinen. Mikäs se tässä ollessa? Aurinko paistaa, lämpöä riittää ja masu on täynnä.

Kiitollinen mieli :)

Ps. "hukka" on vienyt myös Aatoksen lenkkarit... Aatos itse on sitä mieltä, että venetonttu otti kengät lainaan. No oli miten oli, Aatos saa tallustella nyt kumppareilla Maarianhaminaan, josta toivottavasti löydämme kesäisemmät kengät pojalle jalkojen suojaksi!

Legendaarinen Isokarin majakka näkyy

Matka Meriporin Reposaaresta jatkui kovan vesisateen saattelemana. Maalta puhaltava tuuli oli kovaa noin 8m/s. Vastaan ulosmenoväylällä moottoroi Geomarin katamaraani. Yö alkaa jo näillä leveysasteilla pimenemään ja laivojen valot näkyvät selvästi. Sisällä lapset temmeltävät hehkulamppujen valossa. Marika purjehti pimeimmän ajan tiukkaan vastaiseen ja minä aamuyön lempeään sivuvastaiseen. Ruoriin tarvi koskea vain puolitunnittain. Puoli kasilta saimme näkyviin Isokarin majakan ja heti mieleeni juolahti, että vieläköhän siellä järjestetään elävän tanssin esityksiä?

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Meri-Pori Reposaari

Hei,

Innoistuimme purjehtimaan urakalla ja nyt olemme Reposaaren satamassa Porin läheisyydessä. Koin eilen ensimmäisen lievän tapaturman satamaan saapuessa. Emme päässeet kiinnittymään vierasvenelaituriin (joka muuten on 100 metriä pitkä), sillä vesi oli veneellemme liian matala. Kolistelimme muutamia kiviä ja sen jälkeen töräytimme veneemme lastauslaituriin. Siinä kun aloin hyppämään laiturille arvioin aivan väärin matkan sinne. Hyppy päättyi siihen, että roikuin hetken veneen laidassa ennen kuin pääsin laiturille. Tämä äkkinäinen hypyn pysäytys aiheutti pienen kolauksen varpaalle joka on nyt hieman turvoksissa ja kädessäni on komia mustelma. Ei pidä siis hätäillä laiturille :)

Satama muuten itsessään on oikein kiva. Ystävällinen palvelu ja satamaksu 15 euroa sisältää sähkön, veden ja suihkun. Täällä pyykinpesusta joutuu maksamaan 4 euroa, kun aikaisemmissa satamamissa se on kuulunut hintaan (onneksi pesimme urakalla pyykkiä Vaasassa, niin täällä ei tarvitse pestä kuin yksi koneellinen) Satamassa on oma kuppila, josta saa syömistä ja juomista ihan kohtuulliseen hintaan. Eilen illalla saunoimme joka maksoi ilmeisesti 10 euroa. Sauna oli oikein siisti ja uusittu selvästi vastikään.

Päivällä Markku on huoltanut venettä ja minä olen leikkinyt lasten kanssa. Satamassa on kiva pieni leikkipiste josta löytyy nopea mäki (Suvi suorastaan lentää sen alas... Hurjan näköistä, mutta aina yhtä hauskaa) ja pieni hiekkapiste, jossa voi tehdä aidosta Yyterin hiekasta pöliseviä hiekkakakkuja. Täällä on ollut todella kuuma päivä. Veneen sisällä läkähtyy... Markku koitti vitsailla, että koitahan tottua, sillä ei se lämpö ainakaan vähene :) suurin syy siihen miksi veneessä on niin kuumaa on se, että just nyt emme saa kattoluukkuja auki. Peräluukun päällä on pelastuslautta ja keulaikkunoiden päällä on kumivene. Onneksi perästä saa kaksi räppänää auki ja niin ainakin jostakin ilma vaihtuu...toisaalta minä tunnun olevan ainoa hikoilija ja varjon etsijä meidän porukasta, sillä Markku ja lapset tuntuvat nauttivan tilanteesta. Pitää vain muistaa juoda huolella ja muistaa tarjota juomista myös lapsille!

Huomenna tankkiauto tulee tankkaamaan veneemme. Meidän tankkien tilavuus on melkein pari kuutiota ja nyt lyömme ne täyteen. Sen jälkeen lähdemme jatkamaan matkaa kohti Isokaria. Tämä on meidän viimeinen mantereella sijaitseva satama Suomessa. Hieman haikein mielin lähdemme jatkamaan matkaa, mutta odotuksia täynnä.

Tiia kyseli minulta miten olen pärjännyt oman pahoinvoinnin kanssa. Minulla on mukana pahoinvointilaastereita joita olen liimaillut korvan taakse. Pari kertaa olen voinut oikein heikosti. Ensimmäinen kerta oli, kun lähdimme Raahesta tiukkaan vasta-aallokkoon. Pahoinvointi tuli siitä, että jouduin sisätiloissa toimimaan lasten kanssa. Pahoinvointini on siitä helppo, että se katoaa aina makuuasennossa. Pystyn makuuasennossa tekemään vaikka mitä esim. Lukemaan lapsille kirjoja, rakentamaan legoja, tai jotain muuta vastaavaa. Muut purjehdukset on ollu lähes helppoja. Heti, jos tunnen pahoinvoinnin tulevan, pistän makaamaan hetkeksi kunnes olo paranee. Ohjaaminen onnistuu aina ilman pahoinvointia, joskin Markku on meillä se joka pääosin on venettä ohjaillut.

Mitä teemme lasten kanssa? Lapset ovat olleet hyvin sopeutuvaisia. Suurin osa purjehduksista on tehty öisin. Silloin lapset nukkuvat kuin tukit. Ne kerrat, kun olemme matkustaneet päivällä lapset ovat katsoneet videoita, rakentaneet legoja, lukeneet kirjoja, muovailleet muovailuvahaa, tai pelanneet pelejä jne. Maissa kuljailemme. Olemme käyneet uimahalleissa, leikkikentillä, tai vain tutustuneet uusiin paikkoihin lasten ehdoilla. Lapset ovat saaneet uusia leikkikavereita pitkin Suomen rannikkoa :)

Nyt lähdemme iltapesulle. Suvi on ollut päivän ilman vaippoja ja merkkaillut useita paikkoja. Veneestä olen joutunut pesemään kolme mattoa. Ja pyykkikoneessa pyörii juuri nyt merkkailtuja vaatteita ;)

Hyvää yötä kaikille!