Kun pääsimme satamasta ulos, aallokko ei näyttänyt minun silmiin mitenkään hurjalta (huomatkaa, että nyt puhutaan kokoajan minun silmistä, ei Markun), mutta kyllä torniontyttöä vietiin, kun pääsimme saaren suojasta pois! Aallot oli valtavia... Kyllä minua pakkasi hurjistuttamaan, kun aallot olivat veneen perää korkeammalla, mutta Markku vain naposteli Haribon karamellejä ja hoki, että ei nämä ole vielä Huippuvuorten aaltoja nähnytkään. No onneksi lapset nukahtivat päiväunille ja niin olisi halunnut tehdä äiskäkin, mutta ei voinut.
Nyt kyllä täytyy myöntää, että matkalla hieman öklötti. Minä en ottanut pahoinvointiin mitään ehkäisevää (selvästi omaa tyhmyyttäni vaikka tiesin mikä keli oli tulossa) ja se kyllä kostautui tällä kertaa. Joku on joskus kommenteissa kysynyt, että miten lapset pärjäävät pahoinvoinnin kanssa. Aatos on kerran sanonut, että on hieman outo olo. Tämä oli silloin, kun Aatos katsoi aallokossa elokuvaa. Se meni ohi sillä, että minä neuvoin menemään makuuasentoon. Eräs kokenut maailmanympäri perheensä kanssa elämäntyylinään purjehtiva kertoi meille, että pienet lapset eivät tule samallatavoin merisairaiksi kuin aikuiset. Tämä johtui hänen mukaan siitä, että lapset eivät osaa yhdistää huonoa oloa keinumiseen. Hänen mukaansa lapset saattavat oksentaa ja tämän jälkeen jatkaa leikkejään ilman mitään, kun vastaavasti me aikuiset olemme sairaita pitkän aikaa.
Aallokossa keinuminen helpotti, kun saavuimme saariston suojaan. Oli villiä purjehtia todella lähellä kallioisia seiniä ja silti syvyyttä oli yli 14 metriä. Markkukin naureskeli, että ei mene oikein perämeren purjehtijalla jakeluun, että pystyy purjehtiessa katsomaan mustikankukkia rannalta :)
Perillä Bärössä saimme lämpimän vastaanoton. Oli kuin olisi kotia tullut. Emme onnistuneet laittamaan poijuun itseämme kiinni, vaan kiinnitimme keulan ensin (siinäkin oli kaksi avuliasta ihmistä auttamassa) ja ennen kuin kerkesimme miettiä perän kiinnittämistö oli jo eräs ystävällinen hypännyt kumiveneeseen ja viemässä meidän köyttä kohti poijua! Kiitos tästä. Oli myös mukava kuulla rannalta lause "tervetuloa Bäröhön".
Hetken puhallettuamme kävimme nauttimassa Glada Lax -ravintolassa maittavan aterian (savustettua lohta ym.) ja tämän jälkeen talo tarjosi meille kotoisan ja lämpimän saunahetken. Nyt rättiväsyneinä päivän seikkailusta köllöttelemme sängyllä matkalla kohti unten maailmoja. Mikäs se tässä....
