Jännitystä välillä Marjaniemi Raahe

Hei kaikille! Eilinen lyhyt etappi alkoi vaudikkaasti hyvässä fiilingissä kohti Raahea. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin olisimme odottaneet. Lähtöhetkellä vauhtimme oli erinomainen ja kaiken sen tiedon mukaan joka meillä oli, olisi meidän pitänyt olla Raahessa yhdeltä yöllä. Näin ei kuitenkaan "ihan" mennyt..... Lähtötilanteessa Markku varmisti, että osaanhan minä laskea ankkurin vauhdilla, jos tilanne sen vaatii. No minä siinä fiksuna laukomaan, että mikäs järki tästä on puhua, kun emmehän me akkuria nyt tarvi... Niinpä..kannattaisi seuraavalla kerralla pitää suurehko suunsa kiinni.... Ensimmäinen vauhdikas tilanne tuli, kun huomasimme kalastajien valtavan rysän suoraan edessämme. Tämän valtavan rysän jälkeen tuli toinen valtava rysä ja sen jälkeen olikin hyvinkin hermostunut olo sen suhteen, että koskahan seuraava rysä tulee vastaan... Mitä tästä opin? Vastaus: Seuraavan kerran, kun minulle ehdotetaan hyvän kiikarin ostoa, en kakistele vastaan, vaan suostun heti! Lähempänä Raahea pääsimme tositoimiin. Tuulen tyynnyttyä aloimme käynnistelemään moottoria. Tämä käynnistyi jälleen valtava rämähdyksen saattelemana. Mitä ihmettä? Tippuiko potkuri? Aukesiko samaiset mutterit kuin aikaisemmin? vai mikä oli kyseessä? Ensimmäisenä rullasimme purjeet ja nakkasimme ankkurin pohjaan. Seuraavaksi Markku tarkisti mutterit ja ne oli ihan ok. Tämän jälkeen alkoi valmistautuminen sukellukseen. Tätä ennen kuitenkin laskimme vedenalaisen kameran jännittyneenä veteen, joskos siellä olisi edelleen potkuri paikallaan...onneksi siellä se vielä oli. Tämän jälkeen sukelluskamppeet päälle ja veteen. Markku kiristi potkurin perässä olevaa mutteria ja sen jälkeen pohdimme, että mitä seuraavaksi (Markusta vaikutti kuin potkurin kiila olisi mystisesti tuhoutunut). Vaihtoehtoja meillä oli kaksi. Joko käynnistämme moottorin ja jatkamme matkaa, tai soitamme apua. No kaikki jotka mieheni tuntevat tietävät varmaan kumman vaihtoehdon valitsimme....Kyllä..me valitsimme käynnistyksen (kirjoittaja olisi varmaan soittanut jo apua... :) ). Moottori käynnistyi onneksemme hienosti ilman mitään ongelmia...ainakaan aluksi. Markku jo kyyräsi minut nukkumaan, mutta eihän minua nukuttanut....Puolentunnin jälkeen moottori alkoi taas köhimään....tällä kertaa tankki oli tyhjänä... (mielessäni jo ajattelin, että mitä vielä?) Markku vaihtoi toiseen tankkiin, jossa polttoainetta oli reilusti ja matka jatkui, kunnes moottori taas sammui...Tällä kertaa siellä oli ilmaa... Tätä ilmausta me teimme useampaan otteeseen ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa Raahen museorantaan. Perillä Raahessa olimme kello 06.00. Väsyneinä ja puhki uupuneina menimme sänkyyn. Seuraava päivä alkoi klo 09.00, kun kaikesta yöllisestä toiminnasta tietämättömät lapsukaisemme heräsivät aamutoimiin... Kaikista näitä vastoinkäymisistä huolimatta olen kuitenkin kiitollinen sen suhteen, että ne tapahtuivat nyt eikä myöhemmin. Kyllä se tästä... Terv. Marika