Eilen Visbyyn satamassa keli oli puolelta päivin aurinkoinen ja tyynehkö. Sanoin Markulle, että jahas, veneessä kaikki valmista lähtöön. Lähdimme mukavilla mielen päivän lyhyehkölle etepillemme (42 merimailia, hyvällä kelillä noin 7-8 tunnin purjehdus meidän veneellämme).
Visbyyn sataman ulkopuolella keli olikin aivan eri kuin satamassa (uskomatonta kuinka aallonmurtajat ja rakennukset kääntävät ja vaimentavat tuulta). Aallokko oli korkeaa, kapeaa ja tuuli suoraan vastainen (tuulimittarin mukaan 13-14 ms, mutta mittari huijaa jonkin verran). Näin lyhyeksi ja mukavaksi luulemastamme etapista tuli pitkä ja kamala. Kamala ei tarkoita mitenkään vaarallista, vaan vastenmielistä röykytystä. Minulla teki heikkoa ja köllöttelin. Olen yrittänyt totuttaa itseäni meren vellontaan enkä ole turvautunut lääkkeisiin pieneen toviin. Nyt luulin jälleen olevan kevyehkön kelin ja jätin lääkkeen ottamatta. Virhe arvio.
Markku koitti edetä purjeilla, mutta ei onnistunut siinä kovin hyvin. Niinpä päädyimme ajelemaan moottorilla. Tämäkään ei ollut helppoa (mukavaa). Aallot olivat suoraan vastaisia ja röykytys oli aikamoista. Tavarat lentelivät ja etsivät itselleen mukavampia paikkoja selvitä kelistä. Lapset viihtyivät kainalossa (Aatos epäili tomaattien olleen pilaantuneita, kun ne niin pyörivät masussa).
Lyhyt matka ei ollut lyhyt. Meillä meni matkaan noin 12 tuntia ennen kuin ankkuroiduime tänne suojaisaan poukamaan. Nyt olemme päivän lepäilleet. Vatatuuli on jatkunut samanlaisena ja näyttäisi vielä jatkuvan. Katsotaan koska pääsemme jatkamaan matkaa. Tällaiset hetket pitää käyttää hyväksi. Minä olen pessyt nyrkkipyykkiä, Markku on huoltanut venettä ja lapset ovat touhuilleet.
Palaillaan ;)
Ps. Laitoin vielä kuvan urheasta talouspaperin kantajasta
