Ensimmäisen kerran Kalmarissa huomasin tämän veneiden rytmin. Aamusta aikaisin lähdetään, jotta saadaan seuraavasta satamasta hyvä paikka. Myös Kalmar oli illasta aina täpötäynnä ja viimeiset mattimyöhäiset joutuivat aina epätoivonilme kasvoillaan etsimään itselleen paikkaa. Tämän lisäksi veneilijät jakaantuvat kahteen kastiin. Toiset auttavat aina ja järjestevät tilaa, toiset puolestaan välttelevät viimeiseen asti tilannetta, jossa tarvisi joku vene kiinnittää omaan veneeseen, tai tilannetta jossa toisen vene kiinnitetään ahtaaseen rakoon siten, että ollaan hyvin lähekkäin. Kyllä minä jälleen ymmärrän lasikuituveneitä, mutta kyllä Kalmarissa pääsi todistamaan muutamaa oikein ikävää tapahtumaa, jossa venepaikkaa itselle yrittäneet saivat viereisen veneen omistajalta haisevan vastalauseen kiinnittymisyritykselleen. Mielestäni kaikissa näissä tilanteissa tilaa olisi järjestynyt vain muutamaa köyttä siirtämällä, mutta ei niin ei....
Nyt kuitenkin Kristianopelin valot jäävät taakse (jäivät nopeasti, on suoranainen hernerokkasumu) ja katseemme suuntautuu etiäpäin. Paikka näytti kivalta, muuta en voi sanoa....
Muu vene vielä vetelee sikeitään. Markku ohjaa ja minä lähden aamupuuron keittoon!
