torstai 23. elokuuta 2012

Biskaja 1 (Weymouth-Quessant)

Tankkasimme Weymouthissa tankit täyteet, koska säätiedotuksen mukaan meillä oli tiedossa lähes tuuleton Biskajan ylitys. Lähes tarkoitti sitä, että meitä kohti oli tulossa post-trooppinen Gordon myrsky.

Ajo Englannin kanaalissa kesti reilun vuorokauden, jonka maisemista kaiken olennaisen kertoo kuvaliite (alla). Tiheän kastelevaa sumua kesti kaksi päivää. Iltaisin ja öisin mietin ihmeissäni Jounin unenlahjoja? Miten hän ei sanallakaan maininnut valtavasta kosteudesta, joka oli vallannut ainakin meikäläisen persäsviitin jokaisen puuvillapartikkelin. Selitys tähän löytyi pari päivää myöhemmin. Perän kaksi verhoilla peitettyä pikkuikkunaa olivat olleet raollaan koko sumun ajan. Kosteuteen ei auttanut edes kaksi neljsosaneliön kokoista kuumaa vesipatteria sängyn alla lisättynä tuulettimella, avoimella luukulla, aurinkokelillä, ja perähytin sivupattereilla. Sen sijaan Jouni voi keulassa hyvin pelkällä moottorin lämpöpuhaltimella. Edellinen vinkiksi niille, jotka suunnittelevat vesikiertoa veneeseensä. Samantapaisia kokemuksia minulle kertyi myös Huippuvuorten retkeltä.

No sumussa ajo voi tuntua äkkiseltään elämyksettömältä, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Jännitystä ensimmäiseen päivään toivat Portland Billin ohitus. Kuittasimme tämän lännen sankarilta kuulostavan niemenkärjen ainoastaan kokemuksilla pienistä pyörteistä ja värisevällä merenpinnalla. Portland Billiltä matka jatkui kohti laivojen liikenteenjakokaistaa. Reittimme kulki sakkokulmassa tämän laivojen valtatien yli, joten päätin muuttaa suuntaamme kohti etelää valtatien ylityksen ajaksi. Tutkan ja ais:n mukaan tiellä ei ollut enään kuin muutama laiva. Homma tuntui helpolta. Jouni alkoi heräilemään ja ohjastin häntä ajamaan kaistan loppumatkan yli ja kääntymään sitten takaisin kurssille kohti Ranskan luoteiskärkeä ja Biskajaa. Itse sain nukuttua jonkun aikaa kunnes Jouni herätti minut päällekarkaavan laivan vuoksi. Päästyäni kannelle, laiva oli ihmeellisesti kerennyt muuttaa suuntaansa 90 astetta ja uhkaava tilanne oli siltä osin ohi. Toisaalta plotterin ja tutkan ruudut näyttivät kuin commodore 64:n selviydy peliltä. Ainoa vain, että tähän peliin emme halunneet GAME OVER päätöstä. Vaikka olimme ylittäneet liikenteenjakokaistat niin jostain syystä laivoja tunki meitä vastaan jatkuvalla syötöllä. Jouni kertoi myös jatkuvan laivojen töräyttelyn häirinneen häntä. Olisi ehkä pitäny huomata etukäteen mainita töräyttelyn kuuluvan merimerkistä, eikä laivoista, jotka hätyttelisivät meitä.

Toisen päivän aikana suunnittelin hiljempaa vauhtia, jotta ohittaisimme valkoisesta merestä tutun Ranskan luoteiskärjen ( laita you tubeen hakusanaksi "armen lighthouse") kolmannen päivän aamuna. En halunnut sinne pimeässä.