tiistai 14. elokuuta 2012

Eastbourne (Iso-Britannia)

Hei,

Jälleen matkamme on jatkunut... Menemme nyt kiireesti satamasta satamaan, jotta kerkeäisimme pian mahdollisimman pitkälle tätä etelärannikkoa Biskajanlahden ylitystä ajatellen. Siispä minulla ei ole tarinoita hirveästi satama-altaiden ulkopuolelta, mutta kyllä niitä muutama riittää ihan vain satama-altaastakin ;)

Eilinen etappimme meni paljolti moottoria käyttäen, sillä tuuli oli suoraan vastainen. Siellä nyt kunnon purjehtijat miettivät, että höpö hommaa tuollainen moottorilla ajo. Menkää luovimalla, eli kansankielellä edetkää sik-sak-kuviota, niin pääsette purjeilla... Me olemme yrittäneet... Onhan tässä maileja tultu ja aikaa ollut luovia, mutta rouvanme nousee suht. kehnosti tuuleen, jolloin luoviminen olisi todella hidasta. Siispä aikaa säästääksemme olemme körötelleet Volvolla etiäpäin ;)

Eilen salaa kuuntelin, kun Markku teki joka iltaista moottorihuoltoa... Siellä mittailtiin öljyjä, tarkastettiin hihnoja jne., mutta taisi moottori saada muutaman kannustustaputuksenkin kiitoksena jaksamisestaan. Ja eihän meillä itse moottorin kanssa ole ollut ongelmia. Osat vain siinä ympärillä ovat kröhineet ja luovuttaneet, mutta toivottavasti poika jaksaa ;)

No, mutta eiliseen satamaan. Illalla saavuimme Eastbournen suojaisaan ja kauniiseen satamaan. Satamaan kuljettiin lukon kautta, joka aukesi aina puolen tunnin välein. Satama itsessään oli rakennettu vuonna 1993, eli ei niin kauhian vanhasta paikasta ollut kyse. Sisäsataman ympärillä kohosivat kaupungin korkeat kerrostalot joka sivulla, eli satamamme oli sillä paikalla, missä Suomessa olisi ollut leikkipiha ja mahdollisesti parkkipaikka keskellä kerrostaloja :). Kohtelias palvelu sekä visuaalisesti ja toiminnallisesti upea laituripaikka takasivat hyvän mielen loppuillaksi (laitureita oli koristeltu kukka-asetelmin ja sähkö- ja vesipiste olivat jokaisen venepilttuun edessä).

Pelkoni myös pesutilojen suhteen osoittautui "lähes" vääräksi. Pesutiloissa oli käytetty paljon puuta (joka on minun mieleen) ja pesukopit (joita nykyään on tajolla) olivat hyvin tilavia, ja ennen kaikkea suihku ei räkinyt seinässä olevasta reiästä vettä sinne tänne, vaan suihku oli kuin runsas vesiputous ja lämmin. Suihkutilat saivat minun asteikolla arvosanan kahdeksan. Kengät tuli kuitenkin pitää jalassa, sillä kymmen senttiä lattiarajasta olikin sitten asia erikseen. Oli pojilla jälleen eristys pettänyt ja... No joo... Varmaan arvaattekin mitä siellä näkyi, mutta päätimme lasten kanssa nauttia siitä kymmenen senttiä lattiarajan yläpuolella olevasta ja pidimme suihkutöppöset jaloissamme ;) Nautiskelimme suihkussa pitkään, sillä pitkästä aikaan suihkuaikaa ei ollut rajoitettu ja seinässä ei ollut nappia josta painaa minuutin välein suihkun sammuttua. Pieniä asioita oppii täällä matkan varrella arvostamaan ja näiden tekstien kautta ehkä lukijakin huomaa kuinka kivoja pienet arkiset, meille usein niin itsestään selvät, asiat ovat.

Yöunet jäivät tällä erää lyhyeksi, sillä jatkoimme matkaamme aamu kahdeksalta. Tankkasimme tankkimme pitkästä aikaa täyteen ja jatkoimme sulun kautta jo tutulle merelle. Markku on tehnyt laskelmia siitä, missä meidän pitäisi olla mihinkin aikaan jotta saisimme maksimaalisen hyödyn vuorovesistä ja virtauksista. Täällä on myös paikkoja, joissa ei missään nimessä pidä olla tiettyyn aikaan... Täällä on paikkoja joihin vuorovesivirtaukset saavat aikaan nk. "race"-tiloja, joissa virtaukset voivat olla hyvinkin merkittäviä. Yksi meitä lähestyvä paikka on Portland Bill, jonne useita veneitä ja jopa laivoja on kadonnut huonolla hetkellä väärään paikkaan eksyessään. Tämä on vaarallinen paikka ja me kierrämme sen kaukaa.

Alkuperäisen reittisuunnitelmamme varrella olisimme käyneet Alderneyn saarella. Täällä olisimme saaneet kokea vastaavan vuorovesivirran (Alderney race) jota kuitenkin veneilijätkin pystyvät hyödyntämään saaden jopa 6-9 solmun ekstravauhdin! Kuulemma mieletön kokemus purjeveneilijöille ;) Kuulin tästä virtauksesta ensimmäisen kerran Tukholmassa, jossa Ranskatar minulle siitä kertoi ja minä kauhuissani kuuntelin. Hän kuitenkin lohdutti sanomalla minulle, että "don't worry, just go with the flow..."

Niin... Niinhän me teemme... Just going with the flow...

Palaillaan!