Eilen vietimme mukavaa perhepäivää. Aamusta lähdimme seikkailemaan ja vietimme useamman tunnin rannalla leikkien ja aalloissa kirmaillen. Suvi raukka onnistui aikaisemmalla kerralla rämpimään aalloissa siinä määrin, että kunnioitti meren kuohuja pysymällä hyvinkin kaukana niistä suurimman osan ajastaan :) Turvallisen matkan päästä hän meille huuteli, että "ä,ä, vaokaa aaltoa, tue äiti tänne, täällä hyä"
Kuumaahan täällä on edelleen pietellyt. Mietin itsekseni rannalla auringon paahteessa, että kauankohan ihmisillä menee totuttautuessa näihin lämpötiloihin, sillä minä pakkasin palelemaan siinä istuskellessani. Olihan se nyt jälleen villiä... Ympärillä espanjolat ottivat aurinkoa yläosattomissaan ja minä valkoinen kalkkilaivan kapteeni palelin vieressä.
Älähän nyt... Ravintolan jälkeen syy paleluun selvisi, sillä elimistö todentotta totuttelee uuteen ympäristöön jopa niinkin suurella vauhdilla, että en spurtistani huolimatta kerennyt veneelle, vaan jouduin kaartamaan tiukalla kurvilla satamarakennuksen saniteettitiloihin (jotka ovat muuten siistit). Siellä aikani vietettyä ja ulos tultuani korealaistaustainen naapuriveneen nainen tuli viereeni ja taputti olkapäätäni sanoen "ai ja jai...bad food...". Juu-u... Tätähän oli jo odoteltu. Mahani on nimittäin hyvin herkkää laatua :) Olen koittanut siirtää tilannetta pitämällä elimistöni tiukalla joka aamuisella Underberg-kuurilla, mutta nytpähän voin jättää senkin tekemättä.
Illan voivottelin, jopa siinä määrin, että Markku katsoi parhaakseen siirtyä kannelle riippukeinuun tähtiä ihailemaan. Yhtäkkiä ulkoa alkoi kuulumaan mahoton pauke. Oletin jo Espanjan julistaneen sodan Porttugalille, nimittäin siinä määrin pauketta taivaalta kuului, mutta Markku kertoi sisään palatessaan, että oli saanut ihailla valtavaa ilotulitusnäytöstä. Kyllä näillä siis näyttää ihan hyvin näitä euroja täällä riittävän...
Tänään Aatos on vuorostaan kouristellut mahansa kanssa. Muinoin oksennustaudin kourissa Aatos pohti olevansa kuin lohikäärme joka tulen sijaan syöksee oksennusta. Tällä kertaa hän pohti olevansa kuin veneen moottori (masu mouruaa) jonka jäähdytysvedet lorisevat pätkissä pönttöön... "Miksi äiti ne ei tule kaikki kerralla?"...niin...
Koska poitsu on ollut pipinä, olemme tänään olleet veneellä koko päivän. Markku on huoltanut venettä ja minä olen viihdyttänyt perhettä ja hoidellut juoksevia asioita... Nyt taidan lähteä hakemaan jotain syömistä, kun ravintolat alkavat aukaisemaan oviaan. Täällä ulkona syöminen on suht.edullista ja olemmekin nauttineet siitä täysin siemauksin.
Palaillaampa taas...
