Markun mielestä keli oli puolestaan mahtava, mutta se sattui vain väärään aikaan yöhön, jolloin väsyneenä ei ole mukava ohjailla pimeydessä. Tästä syystä päätimme keskeyttää vauhdikkaan etenemisemme Portlandin satamaan. Vaan eipäs onnistunut. Satama oli turvallisuussyistä suljettuna paraolympialaisten alkua odottamassa, mutta ystävällinen satamapäällikkö ohjasi meidät 2,3 mailin päässä sijaitsevaan Weymouthin marinaan.
Seitsemän aikoihin aamulla parkkeerasimme veneemme sataman suulla olevan noususillan viereen odottamaan kello kahdeksaa. Olin kaksi kertaa soittanut satamaan ja aina minulle varmistettiin, että tilaa on. Nyt kuitenkin satamaan päästyämme huomasimme kielimuurin ongelmat, kun minulle selvisi, että olin soitellut koko aamun sillan toisella puolella olevaan satamaan ja tämä satama oli lähes täynnä, nimittäin yksi ainoa vieraspaikka oli vapaana! Mutta sehän riitti meille!
Aamun nukuimme ja heräsimme, kun tullivirkailija koputteli ikkunaan. Tullitarkastus hoitui jo rutiinilla, "tässä passit, rekisteriote, VHF-todistus, omistuskirjat, rokotetodistukset, kotisataman tiedot jne." Tämän lisäksi tullitäti halusi tarkat tiedot reitistämme ihan lähtösatamasta tähän paikkaan ja tulevaan. Tarkastuksen jälkeen aloimme valmistelemaan venettä tulevaa koetusta ajatellen.
Tänään veneellemme saapuu odotettu apumies, Jouni. Hän juuri ilmoitteli olevansa Weymouthin rautatieasemalla klo 23.00.
Huomenna minä ja lapset hypätään tämän hetkisten suunnitelmien mukaan junaan ja ajelemme Plymouthiin. Miehet puolestaan ilmojen salliessa (kiitos myrskyvaroituksesta anonyymille vinkin antajalle ja Markun siskolle) lähtevät kohti Biskajanlahtea. Minä vietän lasten kanssa yön Plymouthissa (onko hotellivinkkejä läheltä satamaa?) ja hyppäämme sunnuntaina laivaan joka vie meidät vuorokaudessa Biskajanlahden yli Santanderin rantalomakohteeseen Espanjaan. Siellä suunnitelmien mukaan vietämme yön, tai kaksi, jonka jälkeen siirrymme La Corunaan odottelemaan miehiä. Markun arvion mukaan ylitys kestää noin 100 tuntia.
Mutta nyt päivän kohteeseen. Weymouth elää edelleen täysin olympiahuumassa. Onhan paraolympialaiset alkamassa pian?. Meiltä meni kyllä olympialaiset aivan ohi, mutta täällä on onneksi juhlittu meidänkin edestä. Veneet on koristeltu juhlaliputuksin ja saipahan lapset tänään omat kisamaskottinsakin paikallisesta ravintolasta ruokailun päätteeksi. Nyt meillä on ilta leikitty yksisilmäisten avaruusolioilta näyttävien hahmojen kanssa.
Päivitykset tästä etipäin menevät luultavasti niin, että minä päivittelen kuulumisiamme sieltä Santanderista (onko joku käynyt? Minulle täysi mysteeripaikka) ja Markku lähettelee minulle sähköpostilla viestejä mereltä sateliittipuhelimella ja minä päivitän niitä nettiin, jollei suora lähetys onnistu.
Nyt siivoilemaan!
