torstai 27. syyskuuta 2012

Kauppareissu: a) pettymyksiä, b) seikkailua ja c) ilon hetkiä

Heips,

Aamulla heräsimme jälleen veden ropistessa katolle, eli ei tänäänkään maalausta :( Secan sedät olivat tyytyväisen näköisiä, kun he näkivät pienet piipertäjämme pitkästä aikaan. Kävimme hallilla heitä tervehtimässä (olemme kulkeneet pari päivää jotenkin ristiin setien kanssa) samalla, kun odotimme pahimman sadekuuron laantumista. Sateen laantumista odotellessa selvisi myös, että vieressämme sijaitsee yksi bussipysäkki...olimme siis "turhaan" kävelleet joka ikinen kerta kaksi kilometriä kaupunkiin sen sijaan, että olisimme kipittäneet 200 metriä mäkeä ylös pysäkille. Ei kait siinä, lapset ovat ainakin saaneet liikuntaa, mutta painavat ruokaostot tuon kyllä seuraavalla kerralla bussilla :)

Hyppäsimme siis bussiin ja totesimmekin hyvin äkkiä, että tämähän vie meidät suoraan aikaisempiin satamiimme. Äkkinäisestä mielenjohteesta ajelimme suoraan tutun leikkikentän ohi ja menimme välietapille ravintolaan hieman herkuttelemaan. Hyvää oli ja matka jatkui. Tavoitteenamme oli mennä nettisivujen mainostamaan veneilykauppaan ja sen kautta Ikeaan hakemaan muutama led-lamppu veneelle perähuoneeseen ja takavessaan.

Ensimmäisenä venetarvikekauppaan. Odotuksemme olivat korkealla ja olivat vielä veneliikkeen edessäkin, sillä rakennuksessa näytti olevan kaksi kerrosta ja edessä luki isolla "Nautico". Ensimmäinen pettymys oli se, että liike oli kiinni (Siesta-aika). 20 minuuttia jouduimme odottamaan ja päätimme vierailla sillä välin viereisessä ruokakaupassa hieman välipalaa ostamassa. Minä olisin voinut välipalat nauttia heti kaupan pihalla, mutta Markku hoputti minua avautuneeseen veneilytarvikekauppaan jonka valikoiman piti olla Corunan laajin. Jee!, ja ei kun ostoksille....

Liikkeen oven avattuamme silmämme skannasivat nopeasti liikkeen ympäri. "Hei, missä ovat kaikki venevehkeet? " kyselimme toisiltamme. Ympärillämme oli laaja valikoima kalastustarvikkeita Rapalasta lähtien, mutta ei venetarvikkeita???!!!

Pieni pettymys ja hymykin alkoi levitä mieliimme, mutta jaksoimme uskoa, että Corunan suurimmassa veneilyliikkeessä olisi myös toinen kerros, jossa varmaan kaikki venetarvikkee sijaitsivat, mutta hyvin äkkiä totesimme, että emme löydä portaita mistään, eli tämä on se kerros.

Markku vielä kierteli ympäri kauppaa ja pian hän huikkasikin, että nyt löytyi! Ja niin löytyikin. Vetarvikevalikoimaa löytyi vähemmän kuin Tampereen Säästötexistä! Jopa yhden hyllyn välillisen verran...ainoa ero vielä Tamppiksen eduksi oli se, että liike mainosti itseään suurena venetarvikeliikkeenä :) Markku tätä kävi hieman ihmettelemässä ja saimmekin kuulla, että liike on suurin, mutta tuotteet ovat kaikki tilattavissa...no voi jumpe! Siinä olikin sitten päivän a) eli pettymykset. Mitä opimme? Älä usko kaikkea, mitä näet Internetissä, joskin vaihtoehtoinen opetus voisi olla se, että mene Espanjankielen kursseille...!

Hieman harmistuneina, mutta nauraen lähdimme tästä "suuresta" liikkeestä kohti Ikeaa. Ainoa ongelma oli se, että välissämme oli "pieni" nyppylä, jonka toisella puolella kauppa olisi. Markku kertoi minulle vaihtoehdot jotka olivat a) nyppylän kierto ja pitkä matka, vai b) nyppylän ylitys ja lyhyt matka. Noh, kumman luulette meidän valinneen? No tottahan toki me nyt "pieni" nyppylä ylitetään ja ei kun matkaan!

Lähdimme iloisesti juoksennellen pientä kiemurtelevaa tietä ylös pitkin nyppylän reunoja. Sitten oli aika poiketa tieltä maastoon ja jatkaa matkaa ylös rinnettä. Vielä oli helppoa ja tuntui taas, että jee! Hieman luontoa ja aurinkoa!

Oletko koskaan vaellellut Lapin tuntureilla? Jos olet voit varmaan yhtyä siihen, että aina alhaalta tunturin juurelta et näe varsinaista huippua, vaan saavutettuasi yhden huipun, näet jo toisen. Näin kävi myös meillä :) Saavutimme helposti ensimmäisen huipun, jonka jälkeen näimme toisen huipun, mutta jotta pääsisimme kapuamaan tälle toiselle huipulle, tulisi meidän päästä läpi notkosta, joka oli täynnä paikallista katajakasvustoa (kuva). Tämä olikin mitä ihoa raastavin urakka, kun kaiken lisäksi tuntui kuin koko kasvusto olisi roikkunut ilmassa...ja niinhän se roikkuikin...juuri, kun Markku lähti peruuttamaan hän putosi kainaloitaan myöten piikkipensaikon läpi. "onko kaikki hyvin, onko siellä vettä, osuuko jalat maahan????" "kaikki hyvin, auta minut ylös..."

Kun vihdoin selvitimme notkon ainoastaan jalat ja kädet naarmuilla (hox! lapsilla ei ollut mitään hätää, sillä hehän matkustivat olkapäillä), pääsimme jatkanaan nousua....mutta ei tämäkään huippu ollut viimeinen, eikä seuraava, eikä seuraava...Piikkipensaiden lisäksi matkaamme hankaloitti savilieju, jota valusi ylhäältä.

Vihdoin viimeisten piikkipensaiden jälkeen pääsimme ylhäältä valuavan savilällyn syntysijoille soratyömaalle. Olipas soratyömaalla työskentelevien työmiesten ilmeissä näkemistä, kun me neljä seikkailijaa rymysimme esiin piikkipensaikosta. Vihellellen kävelimme sedistä ohi ja jatkoimme nyt matkaamme tietä pitkin kohti Ikeaa joka jo häämötti mutkan takana. Tänä oli päivämme osio b), eli seikkailua. Mitä opimme? Lyhin reitti, ei ole aina nopein reitti ;)

Ikeasta löysimme kaiken sen, mitä olimme etsineet. Tämän jälkeen kävimme vielä aivan valtavassa uudessa ostoskeskuksessa, joka sijaitsi heti Ikean vieressä. Lääniä oli niin hurjasti, että emme jaksaneet päivän seikkailuista väsyneenä kiertää siitä puoliakaan...ihan valtava se oli ja kiilsi vielä uuden uutukaistaan.

Bussilla sitten seikkailimme takaisin veneelle kaikilla silmät luppasten. Suvi oli ensimmäinen joka kömysi sänkyyn ihan oma-aloitteisesti heti iltapesun jälkeen. Juuri hetki sitten seuraan liittyi Aatos, joka aikoi viettää sängyssä vain hetken pienen. Taitaa hetki pieni päättyä vasta aamulla :) epäilen myös, että makuuhuoneen lampunasentaja on siirtynyt univuorten valloittamiseen, sillä niin hiljaiseksi on käynyt tuo lamppujen asennus ja nyt myös minä taidan liittyä seuraan näiden samaisten univuorten valloittamiseen, sillä ainahan on tilaa yhdelle vaimolle ;)

Koko päivä on tarjonnut meille paljon osiota c), eli pieniä ilon hetkiä. Niitä on ollut niin venekaupassa kuin muuallakin. Hetki on voinut olla se, kun Suvi kaikkien huomaamatta nosti pienen peukalonsa pystöön liftatakseen matkan Ikealle kyllästyessään kävelyyn (emme tiedä kuka piikulle on tuon opettanut ja uskoimmekin vasta toisen auton kohdalla, kun peukku oli taas pystössä), tai ilon hetken on voinut tarjota Aatos juttelemalla iloisesti paikallisten kanssa toistelemalla hänelle sanottuja sanoja ja jopa lauseita.

Elämä on...niinhän siinä mainoksessa sanotaan...täynnä ilon hetkiä, seikkailua ja ehkä myös pieniä pettymyksiäkin. Näistä kolmesta näitä ilon hetkiä toivomme myös sinun huomiseen päivääsi ja ehkä myös ripauksen seikkailua :)

Palaillaan!

Ps. Meiltä on kysytty veneemme jätehuollosta ja tuohon kysymykseen kirjoittelen vastauksen kunhan kerkeän pikaisesti kuitenkin. Mukava, kun kyselette :)