Eilen koko perhe sairasti, tai oikeastaan minä ja Markku sairastettiin ja lapset olivat hengessä mukana :) kyllä sitä on tullut vanhaksi, kun pieni nuha kaataa sängynpohjalle. Lapsilla näyttäisi jylläävän ihan sama tauti, mutta liikettä se ei näytä hidastavan lainkaan!
Toissailtana kävin apteekista ostamassa kurkkukipuuni "jotain" helpotusta. "Jotain" helpotusta sillä, että en oikein tiennyt mitä ostin, sillä yllättäen apteekkari ei puhunut Englantia ;) minä menin tiskin taakse ja viittoilin kurkkuni suuntaan kipeän näköisesti ja vähän kröhin päälle ja nainen tiskin takana nyökkäsi ymmärtäväisesti ja kaivoi lääkepakkauksen edestään olevasta laatikosta. Lääkepakkauksessa ei ollut yhtään englannin sanaa, mutta ymmärsin, että yksi tabletti neljästi päivässä toisi helpotuksen vaivaani.
Näitä tabulettoksia olen sitten imeskellyt poskeni lommoilla ja tarjonnut helpotusta myös Markulle...niin...no joo...helpotusta ei tableteista tosiaankaan tullut ja eilen aloinkin kaikkitietävän internetin avulla selvittämään, että mitäs sitä tuleekaan imeskeltyä. Hetken etsittyäni selvisikin, että närästyslääkkeitähän sitä ollaan posket lommolla vedelty!....nooh..ei tässä ainakaan mahahapot pääse yllättämään ja ehkä lääkkeellä jotain lumevaikutusta on voinut olla myös kurkkukipuun :) Mitä jälleen opimme? Älä syö lääkkeitä joiden vaikutusta et tiedä.....ja mitä ilmeisemmin minun pitää prepata myös omia ilmaisutaidon kykyjäni (näytinkö tosissaan siltä, että oksentaisin ja oksennus polttaisi kurkkuani) ;)!
Kuumeisina olemme siis olleet, mutta onneksi sää on tarjonnut ilmaista lämpöä veneeseen, ehkä jopa liikaakin. Torniossa eräs kysymys oli yleisesti ihmisten mielessä (asiaa pohdittiin ja asiasta vitsailtiin). Kuinka me jaksamme toisiamme pienessä veneessä, kun ei pääse toista karkuun sitten millään. Juu-u, ainahan sitä kinataan jostain pienestä ja oikeasti mitättömästä asiasta. Tällä hetkellä meidän perheen suurimmaksi parisuhdemurheeksi on tullut valkoinen pieni ja kaikin puolin mitättömän näköinen lämpöpuhallin. Minä hikoilen ja Markku viluisempana kuin minä, kantelee tätä puhallinta mukanaan veneen päästä toiseen kuin omaa aarrettaan, tai vähintään kuin parasta kaveriaan. Eihän siinä mitään (pysyy paikatkin kuivina kosteudelta), mutta puhallin kun lämmittää koko veneen ja minä hikoilen entistä enemmän...Rytmi on yleensä se, että minä väännän puhaltimen kiinni ja Markku tämän huomatessaa vääntää puhaltimen auki ja tätä siis jatkuu äänettömästi aina niin kauon, että toinen unohtaa... Voimme siis todeta, että pieniä ovat parisuhdemurheemme tässä vaiheessa matkaamme ;)
No mitä kuuluu veneellemme tänään?
Voisin melkein taudin suhteen nähdä valoa tunnelin päässä nimittäin makuaistini on tullut takaisin, mutta hajuaistin kanssa on vielä pientä parantamisen varaa ;). Aamulla Markku meni Titon kanssa pihalle, joka hyvin päättäväisesti kelmutti veneemme maalausta varten.Tänään vuorossa oli pohjamaalaus (alla on kuva ennen maalausta ja pohjamaalauksen jälkeen). Minusta vene näyttää pohjamaalattuna jo oikein hyvältä! Ulkona miehet maalasivat. Tito maalasi laitoja ja Markku paikkamaalasi pohjaa. Meille oli tullut uuteen pohjamaalaukseen ihmeellisiä vesikellukoita jotka poistimme ja maalasimme uuden maalin päälle.
Itse rymysin päivän perähuoneessa, jossa aluksi rälläköin ja hioin poistetut ikkunakohdat. Tämän jälkeen laitoin pakkelin päälle, hioin ja maalasin. Tässä jälleen huomataan hajuaistin tärkeys, sillä Markun tultua sisälle veneeseen, hän komensi kaikki pihalle, Sisällä tuoksahti kuulemma niin voimakas maali. Enhän minä haista sitä lainkaan....harmilista että näin pääsi käymään....
Aamulla huomasin myös, että kuukauden nettikorttimme on tullut tiensä päähän ja on aika lähteä päivittämään sitä...eli, jos tämä teksti ilmestyy tänään perjantaina nettiin olen mitä ilmeisemmin onnistunut tehtävässäni, vaan tällä kertaa taidamme lähteä seikkailemaan koko perheen voimin ja sillä välin tuuletamme kotiamme :)
Ja hei! Tänäänhän on perjantai, eli mukavaa viikonloppua kaikille jotka saavat viettää sen kotonaan ja lämmintä lomaa Turkkiin lentäville sukulaisillemme!
Palaillaan!
