Täällä sitä ollaan ja touhutaan :)
Kirjoitin eilen pitkän tekstin, jonka kuitenkin väsyneenä jätin kohtaan, jossa vastaamme tuli lauma kameleita. Nyt aamulla jatkaessani kirjoitusta sain kuitenkin huomata, että kaikki aikaisempi kirjoitus oli jostain syystä nollaantunut! Äh!
No ei itku markkinoilla auta...
Niin...vuokrasimme tosiaan koko konkkaronkka autot ja lähdimme seikkailemaan Lanzaroten saarelle.. Vuokraustilanne meni mainiosti. Tervaskannon suurperhe sai tilaihmeen viisipaikkaisen Opel Corsan ja meidän hieman pienempi perhe seitsenpaikkaisen Opel Zafiran niin ja samalla hinnalla tottakai! No hieman siinä aluksi säädimme ja lopputuoksinassa autossamme istui kaksi omaa lasta ja ekstralasten määrä vaihteli yhden ja kahden välillä matkamme edetessä :)
Lanzaroten aavikkomainen maisema avautui silmiemme eteen välittömästi Blaya Blancan takana. Minne suunta? ...no siitä ei onneksi minun tarvinut murehtia, sillä miehet olivat suunnitelleet koko päivän!
Ensimmäisenä suuntasimme Timanfayan kansallispuistoon, jossa kaikki muu paitsi autotiellä ajaminen tuntui olevan kiellettyä...kaikkea muuta sait tehdä, kun hieman hölläsit kukkaronnyörejä. No onneksi kaiken ihaileminen kuului ilmaisten asioiden joukkoon ja niinpä maisemia matkalla ihailtuamme parkkeerasimme kamelikaravaanin viereen ihailemaan kameleita. Lapset tykkäsivät ja niin...kameleitahan ne tosiaan olivat kaikkine ilmeineen ja hajuineen.
Kamelikaravaanin vierestä löysimme todella hienot fasiliteettitilat, joissa vierailleessaan myös Markku oli avautunut ilmeisesti toiselle tilojen käyttäjällle pohdinnoissaan siitä, että mikähän mahtaisi olla hyvä lapsikohde aavikolla. Ehdotettuaan Markulle ensin hyvin maksullista kohdetta ja saadessaan mieheltäni vastauksena hengenhaukkomista oli karttaan ilmestynyt muutama sana ja nuolia paikalle, josta löytyisi mielekäs ja ilmainen tulivuori valloitettavaksi. Kartta kädessään mieheni saapui autoille esittelemään kohdetta ja ei kait siinä..Sinne siis!
Ilmainen näkemisenarvoinen tulivuori oli houkutellut paikalle myös muita ihmettelijöitä. Valitsimme kuiten ilmeisesti vahingossa reitin jonka saimme vaellella yli laavakivitasangon ilman muita ihmettelijöitä. Tulivuori oli todella hieno ja sopevankokoinen näin lasten valloitettavaksi. Myös Suvi oli ennakko oletuksistaan tulivuoren valloitusta kohtaan luopunut ja lähti innokkaasti mukaamme kapuamaan vuorelle. Vuoren sivukraaterista saimme joukollemme sopivan välipalakohteen. Miehet kävivät vielä kapuamassa huipulle ja totesivat, että valitsemamme kohde oli juuri hyvä! Ylhäällä kävivät sitten vuorotelleen lapset ja toinen puolisko naisista (en minä) ihmettelemässä jyrkkääkin jyrkempää pudotusta suoraan tulivuoren kalderaan.
Retki tulivuorelle oli oikein hyvä ja nyt ainakin meidän ja Tervaskantojen lapset tietävät mikä on laavakivi :) "mikä tämä kivi on?" "se on laavakivi"..."no mikä tämä kivi on?" "no sekin on laavakivi"...ja aikamme tätä ketjua jatkettuamme kysymysten muoto muuttui... "onko tämäkin laavakin?", "onko tämä laavakivi harvinainen?" jne.
No minne seuraavaksi? Naiset jo ehdottelivat menoa pääkaupunkiin kenkäostoksille, mutta miehillä oli muuta mielessä. Lähdimme viinitilalle! Viinitilalla saimme ihailla viinitilamiljöötä ja myös maistella ja haistella viinitilan antimia. Tarttui mukaan myös pullo kartuttamaan paikallisviinikokoelmaakin.
Parkkipaikalla jälleen naiset ilmaisivat miehille tarpeensa pääkaupungin kenkätarjontaa ihailemaan, mutta miehillä oli edelleen jatkosuunnitelmia. Nyt suuntasimme autojemme keulat kohti saarten pohjoisosaa ja siellä sijaitsevia laavakivitunneleita, joilla pituutta kokonaisuudessaan noin kuusi kilometriä osan matkasta ollessa kokonaisuudessaan veden alla! Kohtuullisen summan (8e/aikuinen) maksettuamme (huomatkaa kyseessä olevan ensimmäinen kohde, josta maksoimme) pääsimme ihailemaan tunneleita, tai tarkemmin sanottuna hyvin pientä osaa siitä. Olihan siellä todella kaunista. Saimme ihailla suuria (siis suorastaan pensasmaisia) joulutähtiä, peikonlehtä, valkoisia pieniä luolarapuja (jotka elivät vedessä), vesiputouksia jne. Paikalta löytyi myös konserttisali, johon Ruusulla oli välittömästi käyttöehdotuksia paikallisille.
Hieno paikka, mutta kieltämättä tyyris tarjontaan nähden. Joko nyt kenkäostoksille? Jee! Saimme myöntävän vastauksen ja niin kohti Arrecifea. Päästyämme perille ja väistellessämme hetken kalliita "parkkiruutuunheittäjiä" löysimme autoille parkit ilman kiivaasti viittovaa sisäänheittäjää. Suuntasimme ensimmäiseksi ruokailemaan hyväksi jo aikaisemmin matkallamme todettuun ravintolaan ja siitä kenkäostoksille! Nyt täytyy paljastaa, että kenkäostosten kohteena oli tällä kertaa Suvi (lenkkareissa vain pahvipohjat jäljellä), Aatos (jonka viisi kuukautta yhtäjaksoisesti käytetyt sandaalit alkoivat vetelemään viimeisiää) ja Lilja (jonka lenkkarit olivat auttamatta käyneet ahtaaksi). Nyt siis kaikki, jotka kerkesivät pohtimaan naisten turhuutta, voivat nielaista ajatuksensa (kyllähän me saimme tieten siinä ihan vain sivusilmillä ihailla paikallista kenkätarjontaa).
Kenkaupassa saimme kyllä ihmetellä. Nahkaiset lastenkengät 12 euroa jne. Valitsimme kuiten omillemme lenkkarit, joilla tulevien haasteiden saavuttaminen on helponpaa kuin täysnahkaisilla kauniilla kaupunkikengillä. Lilja puolestaan sai upaet vaalensiniset (5euroa maksaneet) lomakengät ja hienot siniset nahkakengät kotiin vietäväkseen!
Kenkäostojen ja kauppareissun jälkeen suunnistimme kotiin veneellemme. Autoista löytyi muistona päivästämme ainoastaan yksi pissa, yksi oksennus ja yksi suklaapatukka penkkiin liiskaantuneena. Näistä selvittiin uuden ystäväni Ajax Pure House:n avulla ja kukaan seuraavista asiakkaista ei huomaa mitään :)
Todella hyvä päivä! ...jonka iltanukutus onnistui myös vaivattomasti, sillä saimme kantaa väsyneet gastimme suoraan omiin pehkuihinsa.
