Kuinka monta ihmistä voikaan veneeseen mahtua? Riippuu tietenkin veneen koosta, mutta nyt lähinnä ajattelin meidän venettämme :) Kahden viikon kokemamme perusteella voin lämpimin sydämin sanoa, että veneeseemme mahtuu vallan mainiosti neljä aikuista ja viisi lasta! Kaksi viikkoa Tervaskannon perheen kanssa oli menoa, meinikiä, touhua ja naurua, sekä välillä myös itkua (lasten osalta). Mutta pienistä kohelluksistamme huolimatta kaikki meni enemmän kuin hyvin. Jee me!!!
Kokemamme perusteella olemme hyvin onnellisia, että meillä on ystäviä kuten Ruusu, Jukka, Toivo, Lilja ja Oiva, joiden kanssa pystymme kokemaan ja näkemään maailmaa ilman mitään huolia, yhdessä rinta rinnan. Kernaasti olisimme teidät vielä pitäneet veneellämme :) Kiitos vielä kokemastamme kahdesta viikosta... Se säilyköön muistoissamme!!
Eilen siis saattelimme matkaan ystävämme kohti talvista Rovaniemeä ja itse jäimme veneelle ihmettelemään hiljaisuutta joka valtasi veneemme :) Haikeaksi tämä mielen teki, mutta onneksi pitkään emme pystyneet ihmettelemään ja sormiamme pyörittelemään, sillä tiesimme seuraavan porukan odottelevan jo kuumeisesti Tervaskantojen saapumista Ouluun, sillä samalla koneella he lähtisivät Palmasiin. Tämä "porukka" on tietenkin mahtava, pirteä ja iloinen ylitystiimimme, jolla ei nuoresta iästään huolimatta kokemusta elämästä puutu! Sanna, Tomi ja Katariina Tervetuloa joukkoomme!
Elämä veneellä ei olisi kuitenkaan mitään ilman pieniä yllätyksiä ja tämän tarjosi tänään kipparimme, nimittäin aamulla ylitystiimimme kasvoi vielä yhdellä henkilöllä, Ruotsalaisella palomiehellä (Niklas), joka usean kyselijän joukosta läpäisi Markun tiukan seulan miehistömme jäseneksi :)... Liekö vaikutusta ollut sillä, että Niklas tuntui rennolta naapurivaltion kansalaiselta, omasi laajan purjehdustaustan, oli kipparin ikäinen ja vieläpä kipparimme näköinen :) eli nyt meitä matkalle lähtee kuusi aikuista ja kaksi lasta :)
Niklas uutena jäsenenä koeponnistettiin välittömästi pukemalla hänelle kipparin toimesta sukellusvehkeet päälle ja antamalla harja käteen --> vuorossa oli veneenpohjan puhdistus ja potkurin tarkistus. Hienosti hän testin läpäisi ja pintaan noustessaan oli hänellä vastassaan muu ylitystiimimme, joka saapui paikalla Ritva-mummin avustama ja tervehti Niklasta iloisesti laiturilta vilkuttamalla.
Vaikkakin vilkutus Niklakselle oli iloinen, saimme kuulla miehistömme olevan nälkäinen. Ei kait siinä. Syömään! Miehistö lähti Ritvan johdattamana edeltä ja me valmistauduimme lähtemään perästä. Lähtö kuitenkin viivästyi kipparimme jouduttua jo tuttuihin töihin, nimittäin irroittamaan köyttä toisen veneen potkurista. Köysi irroitettiin, Brittivene kiitti ja jatkoimme ruokailemaan.
Voimia tankattuamme saavuimme takaisin veneelle lasten jäädessä vielä mummin luokse yökyläilemään. Veneellä kippariamme odotti kuitenkin toinenkin tehtävä, nimittäin...yllätys yllätys, toisenkin veneen potkuriin oli juuttunut köysi...!! Jälleen puku päälle ja veteen :) köysi irtosi jälleen pienen ponnistuksen jälkeen ja nyt muun venekunnan jo nukkuessa aikaeron painostamana, myös kipparimme silmät ovat väsyneet. Koska Suvi ei ole nyt isistä huolehtimassa, koin tehtäväkseni esittää Suvin perinteiseksi muodostuneen kysymyksen: "isi...onko kaikki hyvin?..." johon sain unisen vastauksen "on...kaikki on hyvin :).."
Nyt jäämme odottamaan veneen touhujen valmistumista (4-7päivää), jonka jälkeen starttaamme. Yritän kirjoitella teille päivittäin touhuistamme ja valmistautumisestamme tulevaan, mutta nyt kaikki on hyvin...
Nyt nukkumaan ja
Hyvää yötä myös sinulle!
Ps. Ruusu lähetti kuvan pikkumiehistöstä ARC:n lähtöä ihmettelemässä
