Mieli alkaa vähitellen kääntymään purjehduksen suuntaan. Aamulla pidimme ruotsalaisittain möten pöytämme ympärillä ja listamme tarvittavat työt ja tehtävät. Ruokalistat alkoivat hahmottumaan, mutta katsellessamme pientä jääkaappia lavuaarimme alla, saimme todeta, että sen sisälle ei valitettavasti mahdu kaikki mikä tarvitsee kylmäsäilytystä. Niinpä Kata lähti etsimään arkkupakastinta venekäyttöön ja etsikin sitä tomerasti koko päivän, mutta valitettavasti ilman tulosta. Juu-u...katsotaan miten käy... Syömmekö koko ylityksen purkkilihaa, vai löytyisikö vielä jostain pakastin meidän tarpeisiimme --> ei muuta kuin iltaratoksi google eteen ja auttamaan meitä pakastimen 12V etsinnässä, aikaa ei tilailuun, pitäisi löytyä täältä :)
Nooh, ei meillä mahdotonta hätää ole :) Myyjät olivat ihmetelleet, että mitä ihmettä me pakastimella??? "Meri täynnä kalaa..te kalastatte"...niin... Ehkä tähän voisi luottaa, jos olisimme aikuisten kesken matkalla, mutta nyt kun lapsoset ovat matkassa, haluamme turvata heidän ruokatarpeensa pakkaamalla myös lihaa mukaan.
Kata etsi siis pakastinta. Sanna puolestaan keräsi yhteen ruokalistaa jota aamulla suunnittelimme yhdessä niin Suomeksi, Ruotsiksi kuin Englanniksikin. Tomi puolestaan autteli Sannaa ja hääräili yhtaikaa veneen keittiössä valmistaen erikoiskahvejaan ja tiskaillen altaaseen kertynyttä tiskiä. Markku puolestaan työskenteli ulkona Niklaksen kanssa. Tavoitteena heillä on nostaa hanhenkaulojamme (ilma-aukot) niin, että kannella kestää olla vettä 60 cm paksu vesipatsas ilman, että vesi tulee sisään. En halua miehistömme (lähinnä Tomin, joka nukkuu alla) kokevan samaa kohtaloa kuin minä muinoin, jolloin makeat yöunet katkaisi hanhenkaulasta sisään syöksynyt vesiryöppy, joka Itämeren kesälämpöisenä säikäytti ilmat pihalle :)
No mitä minä tein? Lapset olivat yötä mummin luona, kuten myös tänään ja ensimmäisen kerran koko matkan aikana minä nukuin rauhassa korvatulpat korvissani pitkään... No joo... kello yhdeksään :) tämän jälkeen hoitelin päivän juoksevia ja kasaantuvia perheen asioita esim. soittamalla verotoimistoon, kirjoittamalla verotoimistoon, etsimällä lomakkeita netistä, miettimällä miten tulostan lomakkeet, soittamalla uudelleen verotoimistoon jne. Olipas turhauttavaa..."kaikki puhelinneuvojamme ovat juuri nyt varattuina jne."
Aikamme touhuttuamme Sanna totesi, että nyt on jo nälkä. Hetken päästä Kata saapui turhautuneena pakastimen etsintämatkaltaan ja totesi hänelläkin mahan huutavan ruokaa. Ei kait siinä... Suömään! Löysimme lyhyen etsinnän jälkeen kiinalaisen ravintolan joka tarjosi Buffet-aterian hintaan 6.80, joka sisälsi kaiken mahdollisen! Sait ottaa valmiita ruokia (mukaan lukien sushia), tai kerätä raakoja aineksia, jotka sinulle kypsennettiin. Hedelmien lisäksi jälkiruokana sait syödä seitsemää eri jäätelölajia ja juomat kuuluivat hintaan, eli EI valittamista!
Päivämme ei suonkaan päättynyt tähän, sillä olimme vielä luvanneet vierailla Skandinaavisen turistikirkon messussa yhdessä Ritva-mummin ja Toinin (Markun isän serkun) kanssa, joka asuu pysyvästi Las Palmasissa. Messu oli suomeksi ja tilaisuus kaikkinensa täyden salin lisäksi todella mukava.
Nyt olemme touhuilemassa veneellä. Kello on 23.00 ja olohuoneesta kuuluu kolinaa, rapinaa, työnääniä ja naurua. Tässä pieniä otteita juuri kuulemastani puheensorinasta: "jes! saan taas askarrella", "missä on se vihko johon päivällä kirjoitin?", "nosta se pakurikääpä pois pöydältä, ehkä se löytyy sen alta","miten ne suojat sänkyihin voisi tehdä?", "niin....siihen tarvisi siis vaseliinia ja harjanvarren.", "eikös tuo kuulosta jo vähän irstaalta" "...ei, kun meinasin vaneria ja harjanvartta :)" .....on todella mukavaa, kun veneen täyttää taas puheensorina. Ei tällä veneellä kukaan voi tuntea oloaan juuri nyt yksinäiseksi...
Hymyillen ja hyvää yötä toivottaen!
