tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kauppareissu Lidliin Cuxhavenissa

Satama täällä on todella siisti. Kaikki on hinnoiteltu ja toimii samaisella Tally-kortilla kuin aikaisemmissa satamissa (pyykinpesu 3e, kuivaus 3e, 100l vettä 1e, suihku 1 min 40snt jne.)

Kävimme juuri kärryjen kanssa kaupassa. Saimme ostettua kärryt täyteen ruokaa. Ainoa ongelma oli se, että jostain syystä MasterCard ei toiminut kaupassa, vaan täytyi hakea käteistä. Täällä Ssksassa muutenkin tosi monessa paikassa (etenkin ravintolat)on käynyt ainoastaan käteinen, eli sitä tarvitaan. Myös monet satamamaksut ovat pelanneet ainoastaan käteisellä (myös muuallakin).

Kaikki edelleen hyvin... Nyt syömään, pesulle ja nukkumaan..

Hyvää yötä kaikille!

Cuxhaven (yachthavenin satama)

Hei,

Hieman levottoman yön jälkeen heräsimme aamutoimille. Illalla Suvi keksi tunkea Aatoksen Lego-ongenpään nenäänsä ja sitä sieltä etsimme jonkun tovin. Nyt olisi tarvittu virkkuukoukkua, mutta kun sitä ei ollut saatavilla, Markku taittoi pienen ruuvimeisselinsäpään koukuksi ja onki palasen pienestä nenästä. Ja voitte vain arvata oliko autettava yhteistyöhaluinen :).

Yö jatkui illasta levottomana. Suvi heräsi itkemään ja halusi siirtyä äidin sijasta Aatoksen kainaloon. Aatos tottuneesti nosti läsivarttaan ja Suvi kömpi unisena viereen ja jatkoi uniaan.

Aamutoimien ollessa vielä kesken Markku keksi, että nyt lähdemme. Jälleen äkäinen lähtö sulkuun ja olimmekin sisällä ennen kuin kerkesin kissaa sanomaan. Nätisti parkkeerasimme rouvan sulun laidalle ja odotimme sulkutoimien etenemistä. Pian sulkuportit aukenivatkin ja veneemme lipui kohti uusia kokemuksia, Pohjanmerta.

Merellä tuuli leuto vastatuuli ja nousuvesi veteli vielä viimeisiään joten päätimme ajella moottorilla. Sää oli lähtöhetkellä oikein mukava puolipilvinen. Pääsimme moottorimme itse luokittelemalla marssivauhdilla viittä solmua. Nousuveden käännyttyä laskuvedeksi vaihtimme nousi seitsemään ja puoleen solmuun. Vuoroveden erotti oikeastaan parhaiten, kun lähestyimme Cuxhavenin sataman aukkoa. Siinä eteenpäin ajettaessa vene kulki edelleen sivulle...villiä :)

Nyt olemme täällä ja lähdemme tutustumaan paikkoihin. Jatkamme matkaa todennäköisesti aamuyöstä jolloin keli mukavan myötäinen. Edessämme on pitkä noin 95 mailin rupeama. Tavoitteenamme on päästä mahdollisesti aina Borkumiin asti.

Palaillaan!

Kaksi mielenkiintoista alusta Brunsbuttelissä

Tänään huoltotöissä saimme seurata laivaliikennettä lähietäisyydeltä ja näimmekin joukossa kaksi mielenkiintoista näkyä. Toinen mielenkiintoinen laiva tuli Suomesta ja sen kyljessä luki nimi Laura. Kuka on nähnyt kyseisen aluksen Perämerellä? Me ainakin. Huikkasimme laivan sedille heidän mennessä sulkuun, että tulevatko he Torniosta ja sieltähän he. Yllättyivät kuullessaan meidänkin tulevan samasta paikasta :)

Toinen mielenkiintoinen laiva liittyi kanavan puhtaanapitoon. Ilmeisesti sulun käyttö kasaa lietettä/pohjamutaa sulun alueelle ja tämä alus kävi useaan otteeseen tyhjentämässä näitä lietteitä sulun alueelta. Tehtävä aluksella aivan luonnollinen, mutta itse alus vaikuttaisi olevan osaksi natsiperintöä nimen ja ulkokuorin perusteella. Nimi Wilhelm Kruger suoraan korkea-arvoiselta natsijohtajalta joka vaikutti sodan aikana myös Suomessa. Ulkokuori osaksaan niitteinen kaikkineen suoraan menneiltä vuosikymmeniltä. En tiedä erottuuko kuvasta, sillä jouduin ottamaan kuvan toisesta Ipadin kuvasta, mutta mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Veneen huoltoa ja arkea Brunsbuttelissä

Heips,

Päivän olemme huoltaneet venettä. Irroitimme vuotavan ikkunan ja poistamme välistä sinne ei kuuluvat asiat kuten ruosteen. Ikkunan irroitus alkoi mainiosti siten, että Markku innosti minut siihen. Työ markkinoitiin niin, että "sinä huollat ikkunan ja minä tarvittaessa avustan" ja minähän innostuin. Hyvin äkkiä kuitenkin huomasin, että seisoin ikkunan vieressä imurinvarsi kädessäni ja Markku teki kaiken työn...

No en alkanut kinaamaan, vaan siirryin minulle tutumpiin töihin, eli sämpylät uuniin ja perheelle purtavaa. Koko perhe sopeutuu hyvin näihin huoltopäiviin. On rakennettu legoja ja katsottu elokuvia...Ja lopuksi syöty lämpimiä sämpylöitä ;)

Työt jatkuu ja ilta lähestyy. Tänään on ollut hyvä päivä huoltaa, sillä tuulet Pohjanmeren suunnalta ovat olleet kovia ja matkamme olisi varmasti ollut aikamoista röykytystä.

Nyt kuiten alkaa jo hieman mahanpohjassa kutittamaan, sillä viereisen portin takana on suuri meri ja sen jälkeen jätämme tutuksi tulleen Itämeren taaksemme ja siirrymme meille lähes uuteen maailmaan uusine ilmiöineen kaikkineen.

Miltä sinusta mahtaisi tuntua?

-Marika



sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Brunsbuttel - kanavan toinen laita

Heips,

Saavuimme puoli tuntia sitten kanavan toiselle laidalle. Satama oli täynnä. Oikeastaan voisi sanoa, että satama on huonosti täytetty. Saimme kuitenkin onneksemme mainiolta tuntuvan kylkipaikan sataman sisäntuloaukon kohdalta. Meillä istui taas enkeli olkapäällä tuoden hyvää tuuria, sillä juuri kiinnittymisen jälkeen viereinen Pohjanmeren puoleinen sulku aukesi ja sieltä tuli satamaan kuusi suurta ja pientä venettä lisää! Heillä se vasta ahdasta oli.

Paikka näyttää kauniilta, ainakin näin iltavaloissa. Paiston meille iltapalaksi sisäfilee pihvejä höystettynä valkosipulilla ja punaisella miedolla chilikastikkeella. Tämän lisäksi paistoin nuudeleita paprikalla ja tomaatilla. Olipas hyvää :)

Katsotaan koska jatkamme matkaa. Paikka näyttää otolliselta myös pienten huoltotöiden tekemiseen.

Palaillaan. Nyt hyvää yötä :)

Kielin kanava -Seikkailua Saksan maaseudulla

Heips,

Lähdin aamulla kauppaan ja kaupalla sain todeta sen olevan kiinni. Kävelin takaisin veneelle ja huomasin useiden veneiden odottavan pääsyä sulkuun sulun edustalla ja konttilaivan lähestyvän sulkua. Huikkasin Markulle, että hän pistäisi radion päälle jotta voisimme kuunnella keskustelua. Markku kuiten innostui tilanteesta enemmän ja ilmoitti, että vene irti ja lähdetään katsomaan mahdutaanko mukaan. Eilisiltana tapaamani ystävällinen hollantilaispariskunta tuli hyvästelemään meitä laiturille ja niin matka jatkui...

Ajelimme sulkuun muiden perässä sen enempää kyselemättä. Minäkään en kerennyt toipumaan kauppakävelystä, ennen kuin huomasin jo roukkuvani köysi kädessä valmiina hyppäämään sulun sisällä olevan reunalaiturin päälle. Sulkuun mentäessä tulee fendarit laittaa aivan vesirajaan roikkumaan, sillä laituri on aivan vesirajassa.

Sulkuun kiinnittyminen tapahtui vauhdilla. Hyppy alas ja köydet kiinni. Näin kuinka ihmiset kiikkuivat tikapuita ylös sulun reunalle ja oletin heidän menevän valokuvaamaan. Sitten muistin, että sulkumaksu piti maksaa sulun kioskiin. No vauhdilla lähdin kohti portaita ja kiikuin ylös (laituri on muuten sateella hyvin liukas). Kävelin kioskille toisten perässä ja maksoin kanavamaksun (alle 12 metrisiltä 18 euroa ja 12-16 metrisiltä 35 euroa).

Kun tulin kioskilta veneen viereen, huomasin veneiden jo poistuvan. Huviveneet poistuvat sulusta ensimmäisenä ja kaupalliset alukset vasta sitten. Voisin nyt jälkeenpäin todeta, että koko sulkuprosessi meni minulta hieman ohi :) ...en kerennyt jännittämään enkä kyllä näkemäänkään...sinkoilin vain paikasta toiseen ja koitin selviytyä ;)

Nyt olemme useita tunteja ajelleet kanavassa. Valitettavasti keli on ollut sateinen, mutta kyllä niitä maisemia näkee sateellakin. Vieressä on ratsastettu hevosilla, poljettu pyörillä ja kävelty. Maisemat ovat vaihdelleet maissipelloista kyliin ja kaupunkeihin unohtamatta jatkuvalta tuntuvaa laivojen virtaa.

Eräs tuttava ihmetteli, että miten laivat mahtuvat ajamaan kapeassa kanavassa. Täällä on kapeampia kohtia ja leveämpiä kohtia. Leveillä kohdilla laivat odottavat kohtaamista, jos tilanne sen vaatii. Meidän kanssa sulussa ollut suuri konttilaiva, on odottanut levennyksillä jo useaan otteeseen vastaantulevia laivoja. Myös huviveneilijät joutuvat seuraamaan kanavan sivuilla olevia liikennevaloja. Jos liikennevaloista kaikki (kolme päälekkäin) ovat punaisia tulee pysähtyä (tässä sulkutoiminnassa meitä auttaa mm. ohjelappunen jonka saimme Kielistä Holtenaun sataman vieressä olevasta sulkukonttorista). Näin olemme joutuneet tekemään kerran. Vastaan tuli kapeassa kohdassa jättimäinen siniristilippua kantava rahtialus. Muutoin matkustaminen on ollut oikein leppoisaa.

Palaillaampa taas. Emme tiedä minne menemme yöksi. Kanavassa kulkeminen on sallittua ainakin huviveneillä ainoastaan "valoisaan" aikaan eli välillä 04-23. Pyrimme pääsemään kanavan toiseen päähän, josta aamuyöstä siirrymme sulun kautta suuren meren syleilyyn ja sieltä etiäpäin.

Kiel-Holtenau (Saksa)

Heips,

Toissapäivänä lähdimme Heiligenhafenista aamupäivällä helteen saattelemana mahtavaan myötätuulikeliin. Tuulta viisi metriä sekunnissa ja rouvamme kulki samaa vauhtia etiäpäin. Matkamme alussa jouduimme suomalaisittain mielenkiintoisen päätöksen eteen. Kartassa luki, että reittimme kulki läpi valtavan sukellusveneiden harjoitusalueen. Mennäkkö läpi, vai kiertää? Päätimme olla turisteja ja seurata kymmeniä muita veneitä alueen läpi -> toivottavasti muut olivat tietoisia harjoitusajoista... Kaikki meni hyvin.

Kuumahan täällä on ollut. Ensimäisen kerran joutui miettimään, miten suojautua auringolta niin että ei tule kuitenkaan tukalaa. Minä ratkaisin ongelman nakkaamalla märän pyyhkeen päähän joka suojan anatamisen lisäksi viilensi ohjatessa (varmaan näky oli mainio, mutta sitä emme hoksanneet taltioida kuvalle ;))

Kieliä lähestyessä Markku katsoi AIS vastaanottimelta laivojen määrää. Lähialueella liikkuu yhtäaikaa 8000 alusta! Tämä alusten määrä alkoi hahmottumaan, kun pääsimme kapeampaan kohtaan kaupunkiin johtavalla kulkuväylällä. Siellä oli suurten laivojen seassa satoja pienempiä, kalastusaluksista huviveneisiin. Käynnistimme moottorin, kun menovauhti alkoi kiihtymään hurjaksi ja köröttelimme muiden perässä. Holtenauhun päästäksemme meidän tuli ylittää väylä ja koitimme katsella siihen sopivaa kohtaa. Hetken ajeltuamme vieremme tuli suuri poliisialus josta kuului megafonin kautta jonkin sortin ohjeistusta meille. Mitä ihmettä? Mitään pelkoa siitä, että olisimme jotain ymmärtäneet ei ollut. Alus toisti ohjeen ja jatkoi matkaa. Minä koitin viittoa alukselle, että emme me ymmärrä. Jatkoimme matkaa toisten alusten perässä, mutta hetken päästä toinen poliisivene otti meidät kiinni. Saimme kuulla olevamme väärällä puolen poijuja (olimme väylällä joka vain laivoille). Ystävällinen poliisi kuitenkin ymmärsi, kun kerroimme odottavamme ohi ajavaa laivaa jotta voimme puolta vaihtaa. Myös muut kymmenet alukset ohjattiin poijujen ulkoreunalle. Emme siis olleet ainoita osaamattomia ;)

Holtenaun satama on aivan sulun vieressä. Kun saavuimme sataman viereen saimme jälleen huomata sen olevan täynnä. Satamavahti ohjasi meidän taempaan karsinaan. Täällä on rajattu rannasta kaksi suurta karsinaa joissa veneet kylkiparkissa. Pientä säätöä oli kiinnittymisessä tiukassa sivumyötäisessä joka pyrki viskomaan veneemme keulaa väärään suuntaan. Ystävällinen saksalaismies avusti meitä kiinnittymisessä, mutta kielimuuri aiheutti pientä ongelmaa. Kun minä sain heitettyä sedälle peräköyden ja lähdin kohti keulaköyttä oli Markku pyytänyt setää heittämään loput peräköydestä takaisin veneeseen. No setä päätti heittää koko köyden sitä sitomatta! Siinä sähellyksessä keula lähti liukumaan pois laiturista. Hieman lisää sähellettyämme Markku päätyi ajamaan rouvamme keulan kiinni eli jumiin laituriin jolloin saimme kyljet sidottua rauhassa. Joskus näinkin :) Satamapalveluina Holtenaussa suihku ja roskalaatikko :) hintaa 10 euroa.

Eilen vietimme päivän kaupunkiin tutustuen. Todella miellyttävä on tänä kaupunki ja täällä voisi olla pidempäänkin, mutta tänään jatkamme matkaa. Jännitystä sulutuksessa lisää tieto siitä, että normaalisti pienveneiden käyttämä sulku on huollossa ja joudumme käyttämään pääsulkua suurten laivojen kanssa. Lisä sähellystä aiheuttaa tieto siitä, että jostain syystä pääsululla valot eivät toimi samoin kuin normaalisti. Siellä ei tule vilkkumaan valkoista valoa sulkuun kulkemisen merkiksi, vaan lupa tulee pyytää sulkuvastaavilta radiopuhelimella. Jonotusajat ovat pitkiä, sillä tähän sulkuun luonnollisesti kaupalliset alukset ovat ensisijalla.

Katsotaan, toivotaan parasta ja pidetään peukut ristissä. Nyt lähden 900 metrin kävelylle kauppaan. Juttelin eilen illalla viereisen hollantilaisveneen kanssa, joka kiertänyt maapallon kolme kertaa. Heiltä sain mukavaa tietoa mm.maito- ja munajauheen käytöstä matkalla.

Nyt valmistautumaan uuteen kokemukseen!



Muutama kuva vielä Tanskasta

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kuvia Heiligehafenista

Kuvia Heiligehafen

Heiligehafen (Saksa)

Päivitys kirjoitettu toissapäivänä yöllä, mutta postitettu vasta aamulla... Kuvia emme vieläkään saa mukaan valitettavasti... Jouduin myös kirjoittamaan mutkien kautta ja siitä syystä teksti menee pötköön ilman jaksotusta...Pahoittelen, muta pikimmittä puheitta toissapäiväiseen.... Heips, nyt olemme Saksassa Tänään on ollut yhtäaikaa haikea päivä ja todella onnellinen päivä. Haikeaksi päivän teki aamu, jolloin vieraamme lähtivät. Pitkään saimme nauttia Jarin ja Tanjan seurasta. Kiitos heille ja hyvää kotimatkaa... Vähän aikaa vieraidemme lähdön jälkeen Suvi pohti vessassa asioitaan hoidellessaan, että "Suvilla tulee Taria (Jari) ja Tannaa (Tanja) ikävä..." ja sen jälkeen vessan valtasi hiljaisuus. Uskon kuitenkin vakaasti, että vieraamme tulevat palaamaan, sillä jättiväthän he pyyhkeensä ja kasvorasvansa tänne odottamaan ;) Oikeastaan heti Tanjan ja Jarin lähdön jälkeen arki palasi veneelle ja irrottauduimme laiturista. Päivä on ollut upea! Alussa tuuli oli vienoa ja pohdimme, että meneeköhän matkamme teko moottorilla ajoksi. Päätimme kuitenkin polttoainetta säästääksemme yrittää purjeilla ja hetken päästä tuuli nappasikin kiinni purjeistamme ja saimme nauttia tyynenveden kohinasta rouvamme halkoessa vettä. Vähitellen aallokko alkoi hieman kasvamaan ja vauhtimme yltyi yltymistään... Upea purjehduskeli. Jossakin vaiheessa riesaksemme alkoi lappamaan kärpäsiä. Siis todella lappamaan! Aluksi napsimme niitä kiinni ja heittelimme sivuun, mutta kun hyökkäyksen vain vahvistuessa jouduimme ottamaan vahvempia keinoja käyttöön -> voimaa. Ehkä se on Lappalaisen ongelma, että kaikki korvan juuressa inisevä ja pörräävä nostaa niskavillat pystöön. Meillähän kotona yleensä ininä ja pörinä viittaa joko sääskiin, mäkäräisiin, tai paarmoihin. Nämä kärpäset olivat harmittomia, mutta niitä oli paljon. Lopulta taistelumme päätyi tilanteeseen joka varmasti olisi näyttänyt hauskalta sivustakatsojan silmissä...Markku haki sisältä aggrekaatin ja imurin ja aloitti todellisen taiston vihollista vastaan imuroimalla niitä imurin pölypussin syövereihin. Kuinka taistossa kävi? Varmaan me voitimme tuulen avustamana 5-2 :) Matka Saksaan oli mielenkiintoinen. Eräs keskittymistä lisäävä tekijä oli vilkas laivaliikenne. Kielin kanava on yksi maailman vilkkaimmista laivaliikennereiteistä ja tämä myös näkyi. Laivoille on omat liikennekaistat ja meidän reitti kulki halki näiden liikenekaistojen. Kaikki meni hyvin. Toinen mielenkiintoinen juttu oli vilkas huviveneliikenne. Jälleen päästin suustani sammakon, kun pohdin, että Saksalaiset ovat todella vilkasta veneilykansaa muihin verrattuna... No joo.. Ehkä suhteessa kuitenkin yhtä paljon....Onhan niitä määrällisesti niin hurjan paljon enemmän kuin meitä muita, että kyllä niitä riittää jokaiseen vierasvenesatamaan ja jopa Perämerelle! Heiligenhafenin lähestyessä näimme "hauskan" jutun. Perässämme tuli pitkän matkaa toinen vene, joka saavutti meidät loppumatkasta ja meni edellekin. Vene näytti olevan myynnissä ja hyvä merkkikin (Najad). Heti mietin, että tuosta vene jollekin tutulle, mutta ohitustilanteessa totesin, että jotain muutoksia täytyisi kuitenkin tuohon upean näköiseen veneeseen tehdä, sillä sen nimi särähti hieman pahalta näin suomalaisittain....se oli nimittäin miehen sukupuolielintä tarkoittava vähemmän kaunis nimi (mulk..). Sitä se kieli joskus teettää. Mitähän kyseinen sana mahtaa tarkoittaa täällä, tai jossain mistä vene on hankittu? Ei nimi miestä huononna jollei mies nimeä. Niinhän sitä sanotaan ja hyvin tyytyväisenä saksalainen pariskunta veneellänsä eteni... Sataman lähestyessä olikin ruuhkaa. Veneitä oli suuria ja pieniä. Oli purjeveneitä ja kumiveneitä. Kävimme kääntymässä altaalla ja tiedustelimme minne voisimme veneemme laittaa. Toinen setä neuvoi meitä laittamaan veneemme kahteen ensimmäiseen laituriin ja toinen puolestaan sinne missä on tyhjää...No me noudatimme ensimmäistä ohjetta. Pusersimme rouvamme puomien välistä laituriin ja lähdimme seikkailemaan kaupungille. Voi kumpa ystäväni Helsingistä olisi ollut mukanani ruokakaupassa... Olemme molemmat tarkanmarkan-tyttöjä ja täällä ruoka oli niin edullista, että ystäväni olisi varmasti hihkunut innostuksesta. Niin ainakin minä tein! Ostimme vaikka mitä, siis vaikka mitä...mm. 500g mansikoita, kaksi kiloa luumua, 500g viinimarjoja, 500g herneitä, persikoita ym. maitotuotteista lihatuotteisiin unohtamatta viiniä ja koko tämä lysti maksoi 51 euroa! Uskomatonta! Neljä kassillista kauppatavaraa (laadukasta) ja hintaan 51e...kyllä meillä on kallista koto-Suomessa ja se on kyllä valitettavaa. Juttelin Södertäljessä Saksalaisen venejournalistin kanssa joka päivitteli ruoan hintaa Ruotsissa ja hän kyllä kertoi, että emme tule pettymään hintoihin täällä, mutta en ikinä olisi uskonut mihinkään näin edulliseen...hyvä kuitenkin näin :) Kaupan jälkeen saimme valita useista ravintoloista mieleisen ja Markku valitsi Kreikkalaisen. Ei paha. Jälleen saimme positiivisesti yllättyä. Kahden lihavartaan Souvlaki-lautanen ranskalaisilla ja perinteisellä Kreikkalasella tzaziki salaatilla hintaan 9,50. Käsittämätöntä ja kuinka hyvää! Kyllä on saanut markanvartija rahalleen vastinetta tässä maassa. Aamulla menemme satamasta lainattavan kärryn kanssa kauppaan ja täytämme veeneemme. Sitten tarkoitus on jatkaa kohti Kieliä ja viikonloppuna pyrimme pääsemään kanavaan. Nyt vene hiljenee... Pojat nukkuvat saamassamme kahdenhengen riippukeinussa kannella tähdet kattonaan (päivä on ollut todella kuuma ja on edelleen yölläkin) ja tytöt puolestaan valloittivat perähuoneen... "hyvää yötä Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä...." Terv. Blogi-journalisti ;) Ps. Satama on ollut todella hyvä ja mielettömän suuri. Tilaa on ja löytyy vettä, sähköä, polttoainetta ja leikkipaikka lapsille + nettiyhteys johon kitenkin unohdin hakea tunnukset. Saksalaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja etenkin Suvi ja Aatos saavat heiltä hymyjä toinen toisen perään.

Heiligehafen (Saksa)

Tervehdys
Päivitys kirjoitettu toissapäivänä yöllä, mutta postitettu vasta aamulla... Kuvia emme vieläkään saa mukaan valitettavasti... Jouduin myös kirjoittamaan mutkien
kautta ja siitä syystä teksti menee pötköön ilman jaksotusta...Pahoittelen, muta pikimmittä puheitta toissapäiväiseen....

Heips, nyt olemme Saksassa

Tänään on ollut yhtäaikaa haikea päivä ja todella onnellinen päivä. Haikeaksi päivän teki aamu, jolloin vieraamme lähtivät. Pitkään saimme nauttia Jarin ja Tanjan
seurasta. Kiitos heille ja hyvää kotimatkaa... Vähän aikaa vieraidemme lähdön jälkeen Suvi pohti vessassa asioitaan hoidellessaan, että "Suvilla tulee Taria (Jari)
ja Tannaa (Tanja) ikävä..." ja sen jälkeen vessan valtasi hiljaisuus. Uskon kuitenkin vakaasti, että vieraamme tulevat palaamaan, sillä jättiväthän he pyyhkeensä
ja kasvorasvansa tänne odottamaan ;)

Oikeastaan heti Tanjan ja Jarin lähdön jälkeen arki palasi veneelle ja irrottauduimme laiturista. Päivä on ollut upea! Alussa tuuli oli vienoa ja pohdimme, että
meneeköhän matkamme teko moottorilla ajoksi. Päätimme kuitenkin polttoainetta säästääksemme yrittää purjeilla ja hetken päästä tuuli nappasikin kiinni
purjeistamme ja saimme nauttia tyynenveden kohinasta rouvamme halkoessa vettä. Vähitellen aallokko alkoi hieman kasvamaan ja vauhtimme yltyi yltymistään...
Upea purjehduskeli.

Jossakin vaiheessa riesaksemme alkoi lappamaan kärpäsiä. Siis todella lappamaan! Aluksi napsimme niitä kiinni ja heittelimme sivuun, mutta kun hyökkäyksen
vain vahvistuessa jouduimme ottamaan vahvempia keinoja käyttöön -> voimaa. Ehkä se on Lappalaisen ongelma, että kaikki korvan juuressa inisevä ja pörräävä
nostaa niskavillat pystöön. Meillähän kotona yleensä ininä ja pörinä viittaa joko sääskiin, mäkäräisiin, tai paarmoihin. Nämä kärpäset olivat harmittomia, mutta
niitä oli paljon. Lopulta taistelumme päätyi tilanteeseen joka varmasti olisi näyttänyt hauskalta sivustakatsojan silmissä...Markku haki sisältä aggrekaatin ja imurin
ja aloitti todellisen taiston vihollista vastaan imuroimalla niitä imurin pölypussin syövereihin. Kuinka taistossa kävi? Varmaan me voitimme tuulen avustamana 5-2
:)

Matka Saksaan oli mielenkiintoinen. Eräs keskittymistä lisäävä tekijä oli vilkas laivaliikenne. Kielin kanava on yksi maailman vilkkaimmista laivaliikennereiteistä ja
tämä myös näkyi. Laivoille on omat liikennekaistat ja meidän reitti kulki halki näiden liikenekaistojen. Kaikki meni hyvin. Toinen mielenkiintoinen juttu oli vilkas
huviveneliikenne. Jälleen päästin suustani sammakon, kun pohdin, että Saksalaiset ovat todella vilkasta veneilykansaa muihin verrattuna... No joo.. Ehkä
suhteessa kuitenkin yhtä paljon....Onhan niitä määrällisesti niin hurjan paljon enemmän kuin meitä muita, että kyllä niitä riittää jokaiseen vierasvenesatamaan ja
jopa Perämerelle!

Heiligenhafenin lähestyessä näimme "hauskan" jutun. Perässämme tuli pitkän matkaa toinen vene, joka saavutti meidät loppumatkasta ja meni edellekin. Vene
näytti olevan myynnissä ja hyvä merkkikin (Najad). Heti mietin, että tuosta vene jollekin tutulle, mutta ohitustilanteessa totesin, että jotain muutoksia täytyisi
kuitenkin tuohon upean näköiseen veneeseen tehdä, sillä sen nimi särähti hieman pahalta näin suomalaisittain....se oli nimittäin miehen sukupuolielintä
tarkoittava vähemmän kaunis nimi (mulk..). Sitä se kieli joskus teettää. Mitähän kyseinen sana mahtaa tarkoittaa täällä, tai jossain mistä vene on hankittu? Ei nimi
miestä huononna jollei mies nimeä. Niinhän sitä sanotaan ja hyvin tyytyväisenä saksalainen pariskunta veneellänsä eteni...

Sataman lähestyessä olikin ruuhkaa. Veneitä oli suuria ja pieniä. Oli purjeveneitä ja kumiveneitä. Kävimme kääntymässä altaalla ja tiedustelimme minne
voisimme veneemme laittaa. Toinen setä neuvoi meitä laittamaan veneemme kahteen ensimmäiseen laituriin ja toinen puolestaan sinne missä on tyhjää...No me
noudatimme ensimmäistä ohjetta. Pusersimme rouvamme puomien välistä laituriin ja lähdimme seikkailemaan kaupungille. Voi kumpa ystäväni Helsingistä olisi
ollut mukanani ruokakaupassa... Olemme molemmat tarkanmarkan-tyttöjä ja täällä ruoka oli niin edullista, että ystäväni olisi varmasti hihkunut innostuksesta. Niin
ainakin minä tein! Ostimme vaikka mitä, siis vaikka mitä...mm. 500g mansikoita, kaksi kiloa luumua, 500g viinimarjoja, 500g herneitä, persikoita ym.
maitotuotteista lihatuotteisiin unohtamatta viiniä ja koko tämä lysti maksoi 51 euroa! Uskomatonta! Neljä kassillista kauppatavaraa (laadukasta) ja hintaan
51e...kyllä meillä on kallista koto-Suomessa ja se on kyllä valitettavaa. Juttelin Södertäljessä Saksalaisen venejournalistin kanssa joka päivitteli ruoan hintaa
Ruotsissa ja hän kyllä kertoi, että emme tule pettymään hintoihin täällä, mutta en ikinä olisi uskonut mihinkään näin edulliseen...hyvä kuitenkin näin :)

Kaupan jälkeen saimme valita useista ravintoloista mieleisen ja Markku valitsi Kreikkalaisen. Ei paha. Jälleen saimme positiivisesti yllättyä. Kahden lihavartaan
Souvlaki-lautanen ranskalaisilla ja perinteisellä Kreikkalasella tzaziki salaatilla hintaan 9,50. Käsittämätöntä ja kuinka hyvää! Kyllä on saanut markanvartija
rahalleen vastinetta tässä maassa. Aamulla menemme satamasta lainattavan kärryn kanssa kauppaan ja täytämme veeneemme. Sitten tarkoitus on jatkaa kohti
Kieliä ja viikonloppuna pyrimme pääsemään kanavaan.

Nyt vene hiljenee... Pojat nukkuvat saamassamme kahdenhengen riippukeinussa kannella tähdet kattonaan (päivä on ollut todella kuuma ja on edelleen yölläkin)
ja tytöt puolestaan valloittivat perähuoneen... "hyvää yötä Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä...."

Terv. Blogi-journalisti ;)

Ps. Satama on ollut todella hyvä ja mielettömän suuri. Tilaa on ja löytyy vettä, sähköä, polttoainetta ja leikkipaikka lapsille + nettiyhteys johon kitenkin unohdin
hakea tunnukset. Saksalaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja etenkin Suvi ja Aatos saavat heiltä hymyjä toinen toisen perään.

Heiligehafen (Saksa)

Päivitys kirjoitettu toissapäivänä yöllä, mutta postitettu vasta aamulla... Kuvia emme vieläkään saa mukaan valitettavasti... Jouduin myös kirjoittamaan mutkien
kautta ja siitä syystä teksti menee pötköön ilman jaksotusta...Pahoittelen, muta pikimmittä puheitta toissapäiväiseen....

Heips, nyt olemme Saksassa

Tänään on ollut yhtäaikaa haikea päivä ja todella onnellinen päivä. Haikeaksi päivän teki aamu, jolloin vieraamme lähtivät. Pitkään saimme nauttia Jarin ja Tanjan
seurasta. Kiitos heille ja hyvää kotimatkaa... Vähän aikaa vieraidemme lähdön jälkeen Suvi pohti vessassa asioitaan hoidellessaan, että "Suvilla tulee Taria (Jari)
ja Tannaa (Tanja) ikävä..." ja sen jälkeen vessan valtasi hiljaisuus. Uskon kuitenkin vakaasti, että vieraamme tulevat palaamaan, sillä jättiväthän he pyyhkeensä
ja kasvorasvansa tänne odottamaan ;)

Oikeastaan heti Tanjan ja Jarin lähdön jälkeen arki palasi veneelle ja irrottauduimme laiturista. Päivä on ollut upea! Alussa tuuli oli vienoa ja pohdimme, että
meneeköhän matkamme teko moottorilla ajoksi. Päätimme kuitenkin polttoainetta säästääksemme yrittää purjeilla ja hetken päästä tuuli nappasikin kiinni
purjeistamme ja saimme nauttia tyynenveden kohinasta rouvamme halkoessa vettä. Vähitellen aallokko alkoi hieman kasvamaan ja vauhtimme yltyi yltymistään...
Upea purjehduskeli.

Jossakin vaiheessa riesaksemme alkoi lappamaan kärpäsiä. Siis todella lappamaan! Aluksi napsimme niitä kiinni ja heittelimme sivuun, mutta kun hyökkäyksen
vain vahvistuessa jouduimme ottamaan vahvempia keinoja käyttöön -> voimaa. Ehkä se on Lappalaisen ongelma, että kaikki korvan juuressa inisevä ja pörräävä
nostaa niskavillat pystöön. Meillähän kotona yleensä ininä ja pörinä viittaa joko sääskiin, mäkäräisiin, tai paarmoihin. Nämä kärpäset olivat harmittomia, mutta
niitä oli paljon. Lopulta taistelumme päätyi tilanteeseen joka varmasti olisi näyttänyt hauskalta sivustakatsojan silmissä...Markku haki sisältä aggrekaatin ja imurin
ja aloitti todellisen taiston vihollista vastaan imuroimalla niitä imurin pölypussin syövereihin. Kuinka taistossa kävi? Varmaan me voitimme tuulen avustamana 5-2
:)

Matka Saksaan oli mielenkiintoinen. Eräs keskittymistä lisäävä tekijä oli vilkas laivaliikenne. Kielin kanava on yksi maailman vilkkaimmista laivaliikennereiteistä ja
tämä myös näkyi. Laivoille on omat liikennekaistat ja meidän reitti kulki halki näiden liikenekaistojen. Kaikki meni hyvin. Toinen mielenkiintoinen juttu oli vilkas
huviveneliikenne. Jälleen päästin suustani sammakon, kun pohdin, että Saksalaiset ovat todella vilkasta veneilykansaa muihin verrattuna... No joo.. Ehkä
suhteessa kuitenkin yhtä paljon....Onhan niitä määrällisesti niin hurjan paljon enemmän kuin meitä muita, että kyllä niitä riittää jokaiseen vierasvenesatamaan ja
jopa Perämerelle!

Heiligenhafenin lähestyessä näimme "hauskan" jutun. Perässämme tuli pitkän matkaa toinen vene, joka saavutti meidät loppumatkasta ja meni edellekin. Vene
näytti olevan myynnissä ja hyvä merkkikin (Najad). Heti mietin, että tuosta vene jollekin tutulle, mutta ohitustilanteessa totesin, että jotain muutoksia täytyisi
kuitenkin tuohon upean näköiseen veneeseen tehdä, sillä sen nimi särähti hieman pahalta näin suomalaisittain....se oli nimittäin miehen sukupuolielintä
tarkoittava vähemmän kaunis nimi (mulk..). Sitä se kieli joskus teettää. Mitähän kyseinen sana mahtaa tarkoittaa täällä, tai jossain mistä vene on hankittu? Ei nimi
miestä huononna jollei mies nimeä. Niinhän sitä sanotaan ja hyvin tyytyväisenä saksalainen pariskunta veneellänsä eteni...

Sataman lähestyessä olikin ruuhkaa. Veneitä oli suuria ja pieniä. Oli purjeveneitä ja kumiveneitä. Kävimme kääntymässä altaalla ja tiedustelimme minne
voisimme veneemme laittaa. Toinen setä neuvoi meitä laittamaan veneemme kahteen ensimmäiseen laituriin ja toinen puolestaan sinne missä on tyhjää...No me
noudatimme ensimmäistä ohjetta. Pusersimme rouvamme puomien välistä laituriin ja lähdimme seikkailemaan kaupungille. Voi kumpa ystäväni Helsingistä olisi
ollut mukanani ruokakaupassa... Olemme molemmat tarkanmarkan-tyttöjä ja täällä ruoka oli niin edullista, että ystäväni olisi varmasti hihkunut innostuksesta. Niin
ainakin minä tein! Ostimme vaikka mitä, siis vaikka mitä...mm. 500g mansikoita, kaksi kiloa luumua, 500g viinimarjoja, 500g herneitä, persikoita ym.
maitotuotteista lihatuotteisiin unohtamatta viiniä ja koko tämä lysti maksoi 51 euroa! Uskomatonta! Neljä kassillista kauppatavaraa (laadukasta) ja hintaan
51e...kyllä meillä on kallista koto-Suomessa ja se on kyllä valitettavaa. Juttelin Södertäljessä Saksalaisen venejournalistin kanssa joka päivitteli ruoan hintaa
Ruotsissa ja hän kyllä kertoi, että emme tule pettymään hintoihin täällä, mutta en ikinä olisi uskonut mihinkään näin edulliseen...hyvä kuitenkin näin :)

Kaupan jälkeen saimme valita useista ravintoloista mieleisen ja Markku valitsi Kreikkalaisen. Ei paha. Jälleen saimme positiivisesti yllättyä. Kahden lihavartaan
Souvlaki-lautanen ranskalaisilla ja perinteisellä Kreikkalasella tzaziki salaatilla hintaan 9,50. Käsittämätöntä ja kuinka hyvää! Kyllä on saanut markanvartija
rahalleen vastinetta tässä maassa. Aamulla menemme satamasta lainattavan kärryn kanssa kauppaan ja täytämme veeneemme. Sitten tarkoitus on jatkaa kohti
Kieliä ja viikonloppuna pyrimme pääsemään kanavaan.

Nyt vene hiljenee... Pojat nukkuvat saamassamme kahdenhengen riippukeinussa kannella tähdet kattonaan (päivä on ollut todella kuuma ja on edelleen yölläkin)
ja tytöt puolestaan valloittivat perähuoneen... "hyvää yötä Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä...."

Terv. Blogi-journalisti ;)

Ps. Satama on ollut todella hyvä ja mielettömän suuri. Tilaa on ja löytyy vettä, sähköä, polttoainetta ja leikkipaikka lapsille + nettiyhteys johon kitenkin unohdin
hakea tunnukset. Saksalaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja etenkin Suvi ja Aatos saavat heiltä hymyjä toinen toisen perään.

Heiligehafen (Saksa)

Päivitys kirjoitettu toissapäivänä yöllä, mutta postitettu vasta aamulla satelliitin kautta... Kuvia emme vieläkään saa mukaan valitettavasti... Jouduin myös kirjoittamaan mutkien kautta ja siitä syystä teksti menee pötköön ilman jaksotusta...Pahoittelen, muta pikimmittä puheitta toissapäiväiseen....

Heips, nyt olemme Saksassa

Tänään on ollut yhtäaikaa haikea päivä ja todella onnellinen päivä. Haikeaksi päivän teki aamu, jolloin vieraamme lähtivät. Pitkään saimme nauttia Jarin ja Tanjan seurasta. Kiitos heille ja hyvää kotimatkaa... Vähän aikaa vieraidemme lähdön jälkeen Suvi pohti vessassa asioitaan hoidellessaan, että "Suvilla tulee Taria (Jari) ja Tannaa (Tanja) ikävä..." ja sen jälkeen vessan valtasi hiljaisuus. Uskon kuitenkin vakaasti, että vieraamme tulevat palaamaan, sillä jättiväthän he pyyhkeensä ja kasvorasvansa tänne odottamaan ;)

Oikeastaan heti Tanjan ja Jarin lähdön jälkeen arki palasi veneelle ja irrottauduimme laiturista. Päivä on ollut upea! Alussa tuuli oli vienoa ja pohdimme, että meneeköhän matkamme teko moottorilla ajoksi. Päätimme kuitenkin polttoainetta säästääksemme yrittää purjeilla ja hetken päästä tuuli nappasikin kiinni purjeistamme ja saimme nauttia tyynenveden kohinasta rouvamme halkoessa vettä. Vähitellen aallokko alkoi hieman kasvamaan ja vauhtimme yltyi yltymistään... Upea purjehduskeli.

Jossakin vaiheessa riesaksemme alkoi lappamaan kärpäsiä. Siis todella lappamaan! Aluksi napsimme niitä kiinni ja heittelimme sivuun, mutta kun hyökkäyksen vain vahvistuessa jouduimme ottamaan vahvempia keinoja käyttöön -> voimaa. Ehkä se on Lappalaisen ongelma, että kaikki korvan juuressa inisevä ja pörräävä nostaa niskavillat pystöön. Meillähän kotona yleensä ininä ja pörinä viittaa joko sääskiin, mäkäräisiin, tai paarmoihin. Nämä kärpäset olivat harmittomia, mutta niitä oli paljon. Lopulta taistelumme päätyi tilanteeseen joka varmasti olisi näyttänyt hauskalta sivustakatsojan silmissä...Markku haki sisältä aggrekaatin ja imurin ja aloitti todellisen taiston vihollista vastaan imuroimalla niitä imurin pölypussin syövereihin. Kuinka taistossa kävi? Varmaan me voitimme tuulen avustamana 5-2 :)

Matka Saksaan oli mielenkiintoinen. Eräs keskittymistä lisäävä tekijä oli vilkas laivaliikenne. Kielin kanava on yksi maailman vilkkaimmista laivaliikennereiteistä ja tämä myös näkyi. Laivoille on omat liikennekaistat ja meidän reitti kulki halki näiden liikenekaistojen. Kaikki meni hyvin. Toinen mielenkiintoinen juttu oli vilkas huviveneliikenne. Jälleen päästin suustani sammakon, kun pohdin, että Saksalaiset ovat todella vilkasta veneilykansaa muihin verrattuna... No joo.. Ehkä suhteessa kuitenkin yhtä paljon....Onhan niitä määrällisesti niin hurjan paljon enemmän kuin meitä muita, että kyllä niitä riittää jokaiseen vierasvenesatamaan ja jopa Perämerelle!

Heiligenhafenin lähestyessä näimme "hauskan" jutun. Perässämme tuli pitkän matkaa toinen vene, joka saavutti meidät loppumatkasta ja meni edellekin. Vene näytti olevan myynnissä ja hyvä merkkikin (Najad). Heti mietin, että tuosta vene jollekin tutulle, mutta ohitustilanteessa totesin, että jotain muutoksia täytyisi kuitenkin tuohon upean näköiseen veneeseen tehdä, sillä sen nimi särähti hieman pahalta näin suomalaisittain....se oli nimittäin miehen sukupuolielintä tarkoittava vähemmän kaunis nimi (mulk..). Sitä se kieli joskus teettää. Mitähän kyseinen sana mahtaa tarkoittaa täällä, tai jossain mistä vene on hankittu? Ei nimi miestä huononna jollei mies nimeä. Niinhän sitä sanotaan ja hyvin tyytyväisenä saksalainen pariskunta veneellänsä eteni...

Sataman lähestyessä olikin ruuhkaa. Veneitä oli suuria ja pieniä. Oli purjeveneitä ja kumiveneitä. Kävimme kääntymässä altaalla ja tiedustelimme minne voisimme veneemme laittaa. Toinen setä neuvoi meitä laittamaan veneemme kahteen ensimmäiseen laituriin ja toinen puolestaan sinne missä on tyhjää...No me noudatimme ensimmäistä ohjetta. Pusersimme rouvamme puomien välistä laituriin ja lähdimme seikkailemaan kaupungille. Voi kumpa ystäväni Helsingistä olisi ollut mukanani ruokakaupassa... Olemme molemmat tarkanmarkan-tyttöjä ja täällä ruoka oli niin edullista, että ystäväni olisi varmasti hihkunut innostuksesta. Niin ainakin minä tein! Ostimme vaikka mitä, siis vaikka mitä...mm. 500g mansikoita, kaksi kiloa luumua, 500g viinimarjoja, 500g herneitä, persikoita ym. maitotuotteista lihatuotteisiin unohtamatta, viiniä ja koko tämä lysti maksoi 51 euroa! Uskomatonta! Neljä kassillista kauppatavaraa (laadukasta) ja hintaan 51e...kyllä meillä on kallista koto-Suomessa ja se on kyllä valitettavaa. Juttelin Södertäljessä Saksalaisen venejournalistin kanssa joka päivitteli ruoan hintaa Ruotsissa ja hän kyllä kertoi, että emme tule pettymään hintoihin täällä, mutta en ikinä olisi uskonut mihinkään näin edulliseen...hyvä kuitenkin näin :)

Kaupan jälkeen saimme valita useista ravintoloista mieleisen ja Markku valitsi Kreikkalaisen. Ei paha. Jälleen saimme positiivisesti yllättyä. Kahden lihavartaan Souvlaki-lautanen ranskalaisilla ja perinteisellä Kreikkalasella tzaziki salaatilla hintaan 9,50. Käsittämätöntä ja kuinka hyvää! Kyllä on saanut markanvartija rahalleen vastinetta tässä maassa. Aamulla menemme satamasta lainattavan kärryn kanssa kauppaan ja täytämme veeneemme. Sitten tarkoitus on jatkaa kohti Kieliä ja viikonloppuna pyrimme pääsemään kanavaan.

Nyt vene hiljenee... Pojat nukkuvat saamassamme kahdenhengen riippukeinussa kannella tähdet kattonaan (päivä on ollut todella kuuma ja on edelleen yölläkin) ja tytöt puolestaan valloittivat perähuoneen... "hyvää yötä Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä...."

Terv. Blogi-journalisti ;)

Ps. Satama on ollut todella hyvä ja mielettömän suuri. Tilaa on ja löytyy vettä, sähköä, polttoainetta ja leikkipaikka lapsille + nettiyhteys johon kitenkin unohdin hakea tunnukset. Saksalaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja etenkin Suvi ja Aatos saavat heiltä hymyjä toinen toisen perään.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Gedser (Tanska)

Hei, Tänään voimme sanoa olleemme etelämpänä kuin Tanska (manner)... Aamulla Tanjan kanssa kömmimme sängystä helteeseen. Luukun avattuamme huomasimme, että illalla niin täpötäysi satama oli lähes tyhjä. Kurkottelimme katsomaan aallonmurtajan yli merelle ja siellähän näkyi valkoisia purjeita pilvinpimein. Seuraavaksi aloimme pohtimaan suuntaa johon suurin osa veneistä suuntasi ja totesimme, että siihen suuntaanhan meidänkin pitäisi mennä JOS lähtisimme. JOS muuttui hyvin äkkiä todeksi (paljon nopeammin kuin miehet kerkesivät arvatakaan) ja reilun tunnin päästä rautarouvan purjeet pullistelivat ihanassa myötätuulessa kohti seuraavaa satamaa. Päivä oli helteinen ja saimme nauttia myötätuulesta ja pienestä aallokosta. Perillä Gedserissä olimme seitsemän aikoihin. Satamassa oli tällä kertaa tilaa ja saimme rautarouvan kylkiparkkiin suoraan sähkötolpan ja vesihanan viereen. Markku kävi maksamassa satamamaksun joka oli 200 kruunun luokkaa. Kävimme tutustumassa kylään joka kieltämättä vaikutti hyvin hyvin hiljaiselta paikalta. Ainoa väenryntäys oli satamaan saapuneen autolautan aiheuttama. Söimme aterian sataman ravintolassa, kun emme muita avoinna olevia ravintoloita kylältä löytäneet. Aterian jälkeen lähdimme kävelemään veneelle. Ennen laituria minulle tuli kumma etiäinen ja sanoin Suville, että laitetaampa haararemmi liiveistä oikein tiukalle. En tiedä mikä sen sai aikaan (kiitos kuitenkin), mutta nyt se odotettu tapahtuma tapahtui...Suvi tippui laiturilta veteen. Kaikki meni hyvin. Plums ja korkki nousi pintaan. Sieltä minä uitetun tytön nostin laiturille joka hetken itki, mutta hyvin äkkiä itku muuttui porinaksi "Suvi tykkää soosista (sorsa), Suvi tahtoo soosan sylliin, Suvi ippu kyymään etteen jne.". Odotettu tapahtuma oli siksi, että Suvi pakkaa riekkumaan laiturilla ja veneen laidalla kuin paraskin trapetsitaiteilija. Parempi veteen on tippua satama-altaassa kuin merellä ja toivottavasti neiti nyt osaa merta hieman kunnioittaa... Todella hieno päivä ollut tämäkin... Etenimme noin 30 mailia...koti-Tornio alkaa olemaan jo todella kaukana Ps. Emme saa kuvia liitettyä teksteihin mukaan. Katsotaan onnistutaanko Saksassa. Nettiyhtettä meillä ei siis itsellämme ole, joten tekstit saattavat viipyä... Kärsivällisyyttä siis :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Klintholm (Tanska)

Tämä päivitys eiliseltä. Nyt olemme netittömiä ja päivitykset voivat viipyä...Hei,Nyt olemme vaihtaneet maata...Pari tuntia sitten saavuimme satamaan, joka jo kaikkien suureksi yllätyksessi oli täpösen täynnä :) onneksi meidät nopeati neuvottiin viereiseen satama-altaaseen joka virallisesti on kalastajien käytössä. Täällä laitoimme veneemme kylkiparkkiin ja jännityksellä nyt odotamme, koska joku tulee meidät ohjaamaan seuraavaan paikkaan. Varuiksi jätimme lipun perään...joskos sen avulla saamme jotain anteeksi ;) Oli todella villiä, kun Ruotsin rannikon jäädessä taakse usvaverhon takaa alkoi Tanskan rannikko häämöttämään. Olenhan minä Tanskassa käynyt ja sillä odotinkin jotain aakeaa ja laakeaa, mutta sen sijaan vastaan tulivatkin korkeat seinämät korkeine puineen. En olisi ikinä uskonut saapuvani Tanskaan. Matka tänne meni mainiosti. Moottorilla ja purjeilla. Aikas tyyntä on merellä ollut. Liekö johtuu tuosta vieraastamme jonka läsnäolo veneellä pakkaa tuomaan mukanaan hyvää keliä... Minulle ainakin sopi tämä järjestely...ei aaltoa, ei pahaa oloa :) Kannella oli kuuma lähes koko matkan ajan. Nyt varmaan voisimme kaikki aikuiset laulaa PMMP:n tuttua laulua rusketusraidoista (valitettavasti niitä pakkaa täällä tulemaan, vaikka kuinka laitamme suojakertoimia)!Ennen lähtöä en jotenkaan ymmärtänyt, että olemme vesillä koko päivän. Tästä syystä en ollut lainkaan miettinyt ruokaa ja sen laittamista. Päivä kun oli edetty alkoi masun pohjaa kurnimaan. Jännitys oli suuri, kun aloin jääkaapin perukoita tutkimaan. Mitä siellä mahtaisi olla sellainen määrä, että voisin ruoan taikoa koko sakille? Jauhelihaahan sieltä löytyi ja lasten harmiksi päätin pyöräyttää lihasta lihapullat... Hyvin näytti maittavan kaikille muille paitsi lapsille... Lihapullia olemme nimittäin syöneet aikas paljon. Olemme syöneet Ican, Coopin, Ikean ja äidin lihapullia...useasti. Nyt kaikkien onneksi maa vaihtui ja toivottavasti myös nopea ja helppo ruokalaji vaihtuu seuraavaan :) hyvät vihjeet ovat tervetulleita.Oikein on ollut mukavaa ja rattoisaa! Todella kiva, kun on juttuseuraa enemmän ja satamaankin saapuminen oli eri mukavaa, kun käsipareja oli useampi.Hyvää yötä kaikille täältä Tanskasta!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Päivä Ruotsin Rivieralla Ystadissa

Hei,

Viisi minuuttia eilisen päivityksen jälkeen puhelin soi. Vieraamme olivat jo melkein veneellä... Yöpala takaisin pöytään (onneksi olin leiponut sämpylöitä) ja kynttilöihin tulet. Markun veli vaimonsa kanssa saapui vieraaksemme! Pitkä oli ollut matka autolla Torniosta Ystadiin, mutta pitkä se on ollut myös veneellä ;)

Aamulla Suvi ja Aatos kokivat mieluisan yllätyksen, kun veneellä oli tuttuja kasvoja pitkästä aikaan. Hienosti lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen, jossa ympärillä on koko ajan outoja ihmisiä outoine kielineen, mutta aina on mukava nähdä myös tuttuja!

Päivän olemme sukkuloineet kaupungilla. Wallanderista tuttuja paikkoja on löytynyt useita (näemmä olivat korjanneet räjäytetyn pankkiautomaatinkin). Veneelllä söimme maittavan mansikka-kermavälipalan ja nyt odotamme pyykkejä pesutuvasta jonka jälkeen lähdemme täyttämään massumme jollakin täyttävämmällä.

3 tuntia myöhemmin.....

Kävimme ruokailemassa kotoisan tuntuisessa panimoravintolassa. Ruoka oli erinomaista ja ruokaa oli riittävästi :) myös lapset saivat massunsa täyteen... Nyt onnellisina, väsyneinä ja kylläisinä katselemme kohti suihkun suuntaa, joskos siellä kohta olisi tilaa neljän minuutin suihkuun (suihku maksetaan kortilla ja kerralla saa suihkutella 4min).

Huomenna jatkamme matkaa vieraat kyydissämme... Tuulista hieman riippuu ja roikkuu löydämmekö itsemme Tanskasta vai Saksasta :)

Palaillaan!

Ps. Olipas kiva tulla satamaan ja löytää toinen Suomalainen vene laiturista. Satamapäälikön mukaan meikäläisiä ei hirmuisen usein täällä näy.

Ystad

Jälleen uusi satama, uudet maisemat ja tällä kertaa myös uudet hajut. Ensimmäisen kerran koko matkan aikana ilma "tuoksuu" suurelta mereltä. Muistelepas itse mahdollista kokemustasi suuresta merestä. Pistä silmät kiinni ja haistele ilmaa... Siltä täällä tuoksuu juuri nyt.

Matka tänne meni joutuisasti. Perillä yllättäen saimme todeta olevan ahdasta. Useissa satamissa laitureihin ei ole laitettu poikkiaisoja eli "karsinoita" joihin vene tökätään, vaan laitureiden viereen on juntattu paalut joihin peräköydet sidotaan. Usein nämä paalut ovat ihan oikeita tukkeja, mutta, meidän onneksi, nyt ne olivat heiluvia paaluja. Yritimme "laihan" rouvamme kanssa erääseen väliin tunkea, mutta eihän rouvamme siihen mahtunut, vaan jäi komeasti vyötärön kohdalta kiinni. Pakki päälle ja etsimään jotain muuta. Seuraavasta laiturista meille huidottiin kohti satama-altaan perukoita. Siellä kävimme kääntymässä, ei tilaa. Viimeiseksi lähdimme vierasvenelaiturin sokkeloihin, ja juuri toivon hupenemisen hetkellä kuului laiturilta vihellys ja sieltä löytyi kuin löytyikin rouvallemme juuri sopiva paikka....vielä sataman voisiko jopa sanoa parhaalta kylkipaikalta :)

Itse koen juuri nämä satamiin saapumiset jännittäviksi (olen sen ehkä jo kertonut). Meillä on suurehko vene, jossa on vielä hitusen liian pieni keulamoottori. Tämän vuoksi Markku kyllä tekee taidokasta työtä pyöritellessään rautarouvaa ahtaissa raoissa...Tähän mennessä kaikki on mennyt todella hyvin. Jännittävin hetki taisi olla siellä Visbyyn ylibuukatussa altaassa, jossa saimme jo käsin työnnellä purjelaivan kyljestä vauhtia...ilman kuitenkaan suurempia ongelmia.

Ystad vaikuttaa perin ruotsalaiselta satamalta. Palvelu pelaa. Sellainen hauska piirre tuossa rannikkoa edetessä on huomattu, että saunojen lämpötila on laskenut ja kiukaille veden heittämistä rajoitetaan tai se jopa kielletään? Täälläkään ei saunasta löytynyt kiulua... Siispä vain lämmiteltiin :)

Nyt ryhdyimme kynttiläiltapalalle...luulimme olevamme kahden, mutta yllättäen seuraamme liittyi vielä yksi yösyömäri joka sai tänään myös masun täydeltä suosikkiruokaansa...susheja! Nyt suödään juuri paistettuja sämpylöitä ja sen jälkeen kömmimme nukkumaan. Huomenna ilmeisesti saamme vieraita...Jippiii sanoi Suvi. Jippiii sanoi Aatos.

Mutta kuka/ketkä tänne saapuvat, siitä huomenna lisää....

Hyvää yötä

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Etelämpänä kuin Ruotsi

Pari kipparin otosta Ruotsin etelärannikosta. Tänään on ollut hyvä aamu allekirjoittaneen lyhyistä yöunista huolimatta. Pääsimme lähtemään Simrishamnista etelään matkapurjehtijoiden pääjoukon peesiin. Aikaisemmin ei ollakkaan noustu kovin hyvin tuuleen ,mutta tänään säädöt tuntuivat olevan kohdallaan. Reflektoin.. asiaa ja totesin sen johtuvan näkymättömästä kilpailunumerosta rinnassa. Se saa ihmeitä aikaan. Onhan se jo niin monesti koettu. Neljä ohitusta eikä yhtään tappiota tähän mennessä. Aika hyvin meidän mursulta.

T Yön ääniä

Vaihdoimpa sitten peräkajuutan raskaat ja paksut sänkylaverit modernimpaan säleikköratkaisuun. Nyt pitäis vauhdin nousta ainakin sadasosa solmulla. Kello kohta kolme ja aika mennä nukkumaan. @Markku

Simrishamn ja takaisin Kalmariin

Hei,

Jokin kumma Ruotsin postilaitoksella on meitä vastaan, kun tuntuu, että yhteistyö meidän välillä ei onnistu lainkaan..Eilen matkalla Simrishamniin Kalmar Marinan ystävällinen täti soitti, että pakettimme on saapunut heille...siis Kalmariin! Uskomatonta! Ja minä kun vartavasten soitin postiin ja varmistin useampaan otteeseen, että toimitetaanhan paketti aikaisemmasta poiketen Simrishamniin...kyllä sapetti... No minä soitin sanarikkaan puhelun postilaitokselle ja mitä he tekivät? Vastaus: no pesivät tietenkin kätensä koko jupakasta -> "hyvä rouva, ei meillä ole mitään mainintaa Simrishamnista...." niin..no kuinkas intät vastaan? Heillä kun on se nauhoittava puhelin, ei minulla.

Hetken puhallettuani totesin Markulle, että mitäs nyt? Markku siihen tuumasi, että höh, vuokrataan auto. Tänään me sitten ajelimme uuden uutukaisella pikku golfilla takaisin Kalmariin ja haimme paketin. Samalla kävimme Ica stormarknadilla täydentämässä muonavarastot ja muut puuttuvat jutut. Ihan kätsy juttu! Ainoa vastaisku koko päivänä oli se, että minä innoissani ajelin reippaasti ohi risteyksen paluumatkalla (.....50 kilometriä) ja emme voineet palauttaa autoa tänään....ja emme siis päässeet heti aamuyöstä jatkamaan matkaa, vaan joudumme odottamaan ainakin klo 10.00 asti, jotta voimme auton palauttaa....ja sitten tuulet ovatkin jo kääntyneet vastaisiksi ja saamme ryskyttää moottorilla vasta-aaltoon... Eli oikeasti aika suuri vastaisku....

Pyrin kuiten ajattelemaan positiivisesti. Nyt meillä on kaapit täynnä ruokaa! Oli huippua käydä kunnon ruokakaupassa (satamien läheisyydessä yleensä pieniä ja kalliita kauppoja joiden tarjonta suppeaa)! Ja nyt saamme myös nukkua pitkään..

Hyvää yötä,

Ps. Simrishamnista minulla ei ole paljoa sanottavaa, en ole kerennyt laisinkaan tutustumaan. Satama-allas täynnä veneitä, palveluina ainakin suihku, vesi, sähkö.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Hanö, pieni kylä saaren laidalla

Saavuimme juuri yöpymispaikalle. Tänään vuorossa on Hanö. Satamaan saapuessa saimme jälleen todeta sen olevan täynnä...Kilpailimme viimeiset mailit saksalaisveneen kanssa joka kuitenkin keri voiton moottorilla ajossa...tyytyväisenä miehistö meille hymyili paikaltaan, kun saavuimme satama-altaaseen :) heh, heh...Hymy kääntyi kuitenkin meidän voitoksi, sillä satamamestari heilutti meille kättään sataman ottipaikalta. Siihen saimme tönäistä veneemme parkkiin, kunhan aamulla jatkamme matkaa klo 9.00 mennessä, kun lautta saapuu satamaan.

Hanö vaikuttaa viehättävältä paikalta. Haastattelin satamavahdin vaimoa joka kertoi, että saarella asuu pysyvästi 50 henkilöä ja hän on niistä nuorin (noin 40v). Kesäisin väkimäärä lisääntyy ollen juuri nyt huipussaan. Rouva ihmetteli, että onko tämä ensimmäinen kerta meille saarella...kyllä on...ei juuri ole tullut ohi kuljettua :). Satamaksu 240 kruunua, johon kuuluu suihku, sähkö, vesi ja aamiainen!

Nyt lipun laskuun ja suihkuun!

Ps. Matka sujui hienosti pääosin purjeilla. Vasta viimeisten mailien aikana kerimme purjeet ja putputtelimme moottorilla. Sää on ollut lämmin, mutta sadekuuroja on sadellut tiuhaan.

Matka Kristianopelista jatkuu...

Eilen saavuimme illasta yhdentoista aikoihin Kristianopelin satamaan. Yö oli jo heittänyt viittansa sataman ylle. Musiikki raikasi, mutta ketään ei näkynyt. Satama oli aivan täynnä. Kävimme mutkan satama-altaassa, jossa ruotsalainen katamaraanikuljettaja neuvoi meitä siirtymään satama-altaan ulkoreunalle. Sinne siis. Siellä kiinnityimme toisen purjeveneen kylkeen, josta saimme myös ystävällisesti apua.

Ensimmäisen kerran Kalmarissa huomasin tämän veneiden rytmin. Aamusta aikaisin lähdetään, jotta saadaan seuraavasta satamasta hyvä paikka. Myös Kalmar oli illasta aina täpötäynnä ja viimeiset mattimyöhäiset joutuivat aina epätoivonilme kasvoillaan etsimään itselleen paikkaa. Tämän lisäksi veneilijät jakaantuvat kahteen kastiin. Toiset auttavat aina ja järjestevät tilaa, toiset puolestaan välttelevät viimeiseen asti tilannetta, jossa tarvisi joku vene kiinnittää omaan veneeseen, tai tilannetta jossa toisen vene kiinnitetään ahtaaseen rakoon siten, että ollaan hyvin lähekkäin. Kyllä minä jälleen ymmärrän lasikuituveneitä, mutta kyllä Kalmarissa pääsi todistamaan muutamaa oikein ikävää tapahtumaa, jossa venepaikkaa itselle yrittäneet saivat viereisen veneen omistajalta haisevan vastalauseen kiinnittymisyritykselleen. Mielestäni kaikissa näissä tilanteissa tilaa olisi järjestynyt vain muutamaa köyttä siirtämällä, mutta ei niin ei....

Nyt kuitenkin Kristianopelin valot jäävät taakse (jäivät nopeasti, on suoranainen hernerokkasumu) ja katseemme suuntautuu etiäpäin. Paikka näytti kivalta, muuta en voi sanoa....

Muu vene vielä vetelee sikeitään. Markku ohjaa ja minä lähden aamupuuron keittoon!