tiistai 6. elokuuta 2013

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Me teimme sen...unelmistamme totta :)

Heipparallaa :)
...nyt viimeisen kerran...

Ihan uskomatonta, ihanaa, haikeaa.....tunteiden kirjoa on vaikea kuvailla..niin paljon liikkuu mielessäni. Päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus ja onnellisuus...saavutimme unelmamme, ylitimme itsemme ja kaiken tämän saimme tehdä yhdessä perheenä :)

Matka Letolle, kotisatamaan, sujui vauhdikkaasti hyvässä tuulessa. Yöllä purjehdin reivatulla purjeella omat rehelliset ennätykseni, kahdeksan solmua!....siis ilman vuorovesiä ;) Kyllä oli mukavaa. Jossain vaiheessa tuuli tyyntyi ja pöksyttelimme moottorilla kunnes tuuli yltyi jälleen viimeisen kerran matkallamme puhaltamaan purjeemme pulleiksi kuin hyvästelläkseen meidät tältä erää. Myös taivas soi meille kuivan hetken juuri satamaan saapuessamme ja illasta saimme ihailla upean ilta-auringon loistoa veneemme yllä.

Niin paljon oli ihmisiä meitä vastassa. Se oli hyvin liikuttavaa..kiitos siitä teille kaikille. Ja ennen kaikkea kiitos kaikille ihmisille, jotka ovat eläneet osana unelmaamme, joko konkreettisesti paikan päällä, auttamalla täällä kotosalla, tai blogia seuraamalla. Teitä on paljon! Teitä on paljon enemmän kuin ikinä olisimme osanneet kuvitella, mutta hyvä niin ja kiitos siitä teille....sinulle :)

Me saimme sen, mitä me halusimme ja paljon paljon enemmän. Unelmat...ne ovat ihmeellisiä kantavia voimia ja unelmat....ne on tarkoitettu toteutettaviksi. Jos matkamme antoi meille kaiken sen ja paljon enemmän mitä uskalsimme unelmoida, toivon sen antavan kipinän ja ennen kaikkea uskoa myös sinulle unelmiin ja niiden toteuttamiseen....

Me lähdemme tässä vähitellen käsikädessä kohti seuraavia unelmia...

Tahdon päättää tämän tarinamme Mark Twainin runoon, joka sopii kivasti meidän elämäämme ja puhtaasta sydämestäni toivon sen sopivan myös sinunkin elämääsi...

“Life is short, break the rules, forgive quickly, kiss slowly, love truly, laugh uncontrollably, and never regret anything that made you smile. Twenty years from now you will be more disappointed by the things you didn't do than by the ones you did. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover.”

- Mark Twain

Vapaa suomennos:
"Elämä on lyhyt, riko rajoja, anna anteeksi nopeasti,
suutele hitaasti, rakasta aidosti, naura hillittömästi,
älä ikinä kadu asioita, jotka saivat sinut nauramaan.
20 vuoden päästä kadut enemmän niitä asioita mitä et tehnyt kuin niitä mitkä teit.
Joten avaa kaikki paalusolmut ja purjehdi pois turvallisesta satamasta.
Nappaa pasaatituulet purjeisiisi.
Tutki, Unelmoi, Löydä"

Nyt kiitos ja kumarrus, Näkemiin!

Kohta kotona

Perämeren saaret näkyvissä

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Vaasa

Heipparallaa!

Nyt pikainen päivitys. Olemme Vaasassa odottelemassa parempia tuulia. Juuri koko revohka minua lukuunottamatta, lähti wasalandian kautta trobiclandiaan :) Minä jäin veneelle päänsärkyä parantelemaan, joten nyt ei tekstiä paljoa enempää synny :) Katsotaan, joskos kipu hieman hellittäisi iltaa kohti...

Ps. Kaikki hyvin. Spot-lähetin on ollut uusilla pattereilla päällä koko matkan vähintään kahden tunnin välein...en todella ymmärrä mikä sitä nyt niin harmittaa, että se ei pisteitä satelliitille lähetä..kummallinen öpöstys..ehkä se haluaisi, että me jatkaisimme vielä matkaamme ja lakkoon ryhtyi ;) Anyway...meillä on nyt netit, puhelimet yms. ilmoittelemme aina heti, kun pystymme sijaintimme.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Öregrund

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Tukholman saaristossa :)

Hipsis hei!

Olihan hurja otsikko...häh? Äläs kuitenkaan turhaa säikähdä ja leipää väärään kurkkuun nielaise..anna minä ensin kerron :)

Eilen illasta jätimme mieluisan Nynäshamnin. Lähdimme jo illasta vauhdikkaasti purjeilla etenemään. Tarkoituksemme on ehtiä pisteeseen x (eli paikkaan, jonka ilmeisesti? vain kippari tietää) ennen reipasta vastatuulta. Ainoastaan varmaa näyttää olevan se, että Ahvenanmaalle emme suuntaa, sillä näyttäisi, että sinne mentäessä jäisimme ns. vastatuuliloukkoon nykyisten sääennusteiden perusteella. Niinpä ainakin nyt toistaiseksi jatkamme naapurin puolella :)

Vauhdikkaasti siis lähdimme etenemään. Jossain vaiheessa yötä tuuli tyyntyi ja moottori käynnistettiin. Minä tulin vuoroon viideltä ja yhdeksään asti sain körötellä moottorilla ennen kuin luvattu myötätuuli nappasi veneemme otteeseensa ja siinä otteessa se on veneemme pitänytkin siitä saakka. Mahtava keli on meillä ollut! Se on niin käsittämättömän hieno tunne, kun vene etenee kohisten noin kuutta solmua ja aallokkoa ei ole missään!

No kuulostipas vähän turhan hienolta...keli on tottamaar ollut mahtava, mutta kyllä täällä saaristossa mentäessä joutuu koko ajan säätämäänkin. Reivaa, löysää, reivaa, löysää, vaihda halssia, vaihda takaisin jne. Ohjatessani välin viidestä ilta kolmeen, voisin väittää tehneeni eniten purjeiden säätöä kuin yhdelläkään etapilla ennen tätä :) oikeastaan tämä ei haitannut, sillä keli oli niin otollinen, että säätöjä oli oikeastaan ihan kiva tehdä ja harjoituttaa itseä ihmisenä :)

No mitä olisi minun ohjaus ilman laivoja, tai mahdollisia muita häiritsijöitä. Tämän päivän tilanteesta vastasi niinkin pieni alus kuin Silja Baltic princess.... Idiootti täytyi olla laivan ohjaksissa (varmaan jotain sukua Costa Concordian surullisen kuuluisalle kipparille) sillä ennen näkemätöntä minulle oli se, että laivan pirulainen meni ja oikaisi! Siis täh! Minä näin laivan lähestyvän ja yhdessä kipparin kanssa päätimme pysyä merkityn laivaväylän ulkopuolella. Katselimme lähestyvää laivaa ja pohdimme, että milloinkahan se oikein muutta kohtisuoraa kurssiaan laivaväylän suuntaiseksi..."no eihän tuo kurssia muuta....no voi....!!". Moottori käyntiin ja täysillä purjeilla väistö yhä sivummalle. "No terve!" Tiukka oli paikka, kun laiva töräytti kylkemme ohitse täydellä vauhdilla...kyllä minä muutaman merkin näytin pienestä aluksestani laivan rinnalla ohjaamossa töröttäneille henkilöille. Ilmeisesti olivat kyllästyneet vuosien saatossa ylimääräiseen mutkaan ja vetivät sen nykyään suoriksi....heh! Ja kyllä mie olen niin kyllästynyt näihin laivoihin! Odotan perämerta, jossa saan väistellä muutamaa säännöllistä röyttään menevää alusta...riittä oikein hyvin minulle, sillä kyllä noiden merten valtiaiden vieressä on välillä aikas orpo olo. Tarmo muinoin naureskeli, että kyllä se olisi huono lotto, jos laivaan törmäisi....kyllä tiiättekö minä alan olemaan ihan samaa mieltä :)

Kun laivasta olin selvinnyt, matka jatkui jouhevasti.

No vauhdikkaasti olemme edenneet. Aurinko on paistanut ja kaikki ovat voineet hyvin!

Palaillaan!

Ps. Nyt pari tuntia myöhemmin löydämme itsemme Öregrundista, jossa paikallinen Mikko Alatalo(Thomas Ledin ) vetää yhteislauluiltaa :) onhan paljon porukkaa! Aurinko paistaa, ilta on lämmin ja täällä on paljon jopa suomalaisiakin...näyttäisi olevan turun purjehdusseuran porukkaa.














sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Aatos 5-vuotta!

Hiphei ja aurinkoista huomenta kaikille toivottaa Aatos-aurinkoinen!

Juuri viereeni kömpi vastaherännyt 5-vuotias iloinen poika. Tänään emme vielä synttäreitä juhli, vaan säästämme juhlat myöhemmäksi kotiin, jotta voimme niitä juhlistaa kaikkien läheistemme kanssa :)

Toivokaamme, että sitkaat vastatuuliennusteet hieman muuttuvat, niin matkamme etenisi mahdollisimman nopeasti!

Palaillaan!



lauantai 13. heinäkuuta 2013

Nynäshamn

Hei,

Hieno paikka ja miellettömän mahtava sauna! Sai heittää vettä kiukaalle :) Suihkut ja muut palvelut erinomaisia, mutta niin on hintakin..350 kr (sis. Vesi ja sähkö)

Nyt syömään susheja!

Palaillaan...





Helle-etenemistä kohti Nynäshamnia sekä Tukholman-saaristo

Hiphei!

Täällä sitä liplatetaan moottorin tahdissa. Tuulta ei ole lainkaan! Lämpömittari näyttää aivan karibian lämpötiloja, jolloin väki viihtyy kannella bikineissään. Itse yritin kolmen tunnin yöunien jälkeen jatkounia peräkammarissa, mutta kuumahan siellä tuli ja unet jäivät lyhyeksi. N

ukutaan ensi yönä, kun jäämme näillä näkymin vastatuulisuojaan jonnekin :)

Lämpöä siis piisaa!







Matkaan Västervikistä...spot-lähetin kenkkuilee!

Hei,

Juuri lähdimme jatkamaan matkaamme. Mukana perhe-Yliniva, Riikka ja Tuukka. Kaikki hyvin.

Spot-lähetin ei jostain syystä tee päivitystä nettiin, eli hämminki lähettimen ympärillä jatkuu..

Olemme siis jo matkalla, oletettu seuraava välipysähdys Nynäshamn.

Hyvää yötä kaikille!

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Västervik

Hiphei!

Täällä seikkailemme edelleen...paikasta seuraavaan...

Nyt olemme saaneet nauttia ajelusta kalliosaarten vierellä. Onhan hurjaa näin perämeren veneilijälle. Tuossa nyt on nuot kalliot parin metrin päässä ja alla vettä kymmenen metriä. Eipä tässä hätiä mitiä niin pitkään, kun sitä vettä tosiaan alla riittää ;)

Kohta nappaamme uudet vierailijat, Riikan ja Tuukan, veneelle Västervikistä. Muksut jo odottavat uusia tuttavuuksia innoissaan :)

Mukava päivä takana!

Ps. Kuvina kuvasarja joka päiväisestä mastojumpasta...











Oskarshamn

Hei,

Täällä olemme pikapysähdyksellä. Jari hyppäsi lentobussiin ja me jatkamme piakkoin matkaamme. Oikein mukavan näköinen tämä keskustan satama. Palvelut kivenheiton päässä ja laiturissa vettä ja sähköä tarjolla niitä tarvitseville :)

Mutta nyt leikkikentälle!





torstai 11. heinäkuuta 2013

Vanha mukava tuttavuus, Kalmar!

Hiphei,

Matkaa olisimme jatkaneet vauhdilla kohti pohjoista, mutta nyt luonto asettui meitä vastaan iskemällä kasvoillemme tiukan vastatuulen. Emme edes yrittäneet vastatuulimenoa, sillä muistissamme oli liian hyvin vielä kuvat itämeren terävistä ja ryskyttävistä aalloista, joten päädyimme vain käyttämään hyväksemme matalapaineen upeat sivutuulet ja kurvata tuttuun suojasatamaan kelejä odottamaan :) mielestäni tämä oli hieno idea, sillä Kalmar on todella miellyttävä pikkukaupunki :)

Saapuminen satamaan oli ihana..."hei katsokaa pojat, tuolla on suomalainen vene...mennään heti juttelemaan...ihana puhua Suomea!", "hei! Tuolla on toinen suomalainen vene...mahtavaa!". Kuinka kiva olikaan nähdä siniristilippuja lämpimän, suorastaan kuuman, kesäpäivän iloksi.

Satamassa kiinnitys tehtiin edelliskerrasta opittuna lähemmäs kaupunkia ja viereistä ostoskeskusta. Äkkiä purjehduskamppeet pois, sillä hiki virtasi kuumuudesta otsalla. Eipä siinä pitkään maisemia ihailtu, kun pääsimme kalmarille jo tuttuihin töihin, nimittäin pelastamaan veden varaan tippunutta veneilijää. Mikä tätä paikkaa vaivaa ;)? Viime vuonna aivan sama juttu ja jälleen... Setä oli niin tohkeissaan auttamassa viereensä saapuvaa tanskalaisvenettä, että kompuroi jalkoihinsa ja "flip"! Minä rauhassa katselin tätä komeaa kierteellä sivuköyden ylittävää lentoa ja laskeutumista veteen...muistan pureskelleeni vielä hetken kädessäni ollutta nektaria ennen kun sain tapahtuneen purjehdusväsymyksestä johtuen kelattua päähäni uudelleen.... "Siis todentotta...olen jälleen Kalmarissa, ilma on helteinen ja rauhaisa...syön nektaria ja mitä sitten?...naapuriveen ruotsalaisherra päättää aloittaa uintihyppyharjoituksensa..." Muistan vain lentävät jalat, kierteen ja plums...."Markkuuuuuu....täällä on mies vedessä!!!"

Mitä tekevät parkkiin yrittäneet tanskalaiset? Oikeaoppisen äkkiperuutuksen, sillä muuten olisi naapurikansalaisemme päässyt tsekkaamaan veneenpohjaa. Mitä tekevät 15 rannalla istunutta ihmistä, jotka nauttivat sataman elämästä katselemalla meidän veneilijöiden touhuja? Uskokaa, tai älkää...nauroivat partaansa! Voi mahotonta!.....jos olisin juoksuni ohessa kerennyt sättimään aivan kyykkyyn nauramaan käpertynyttä ruotsalaisrouvaa (kuulin puheesta), olisin sen tehnyt. Nyt kuiten katsomaan uimaria...Siihen mennessä, kun minä ehdin paikalle, kukaan läheisistä ihmisistä ei ollut laiturin reunalla katsomassa miten tilanteessa kävi...Sen sijaan naurettiin ja imitoitiin näyttävää kierrelaskeutumista....Kun me kerkesimme paikalle, oli herra kääntynyt kohti oman veneensä perää ja oletin hänen kiikkuvan sieltä veneeseen. Näin ei kuiten käynyt, sillä vanhemmaksi herrashenkilöksi tämä olisi vaatinut liikaa ponnisteluja. Tanskalaiset, joita mies oli juuri yrittänyt auttaa laituriin huusivat meille, että mennä auttamaan. Niinpä Markku ja Jari yhdessä kolmannen veneilijän kanssa kiiruhtivat paikalle ja auttoivat miehen veneeseensä.

Mitä tästä opimme? Vastaus: Kalmar on paikka, jossa ilmeisesti ihmiset pakkaavat tipahtelemaan veneiden kansilta veteen...älä siis kuljeta taskuissasi mitään elektroniikkaa, tai vastaavaa :) ...varmista vielä, että viereinen vene on tarpeeksi kaukana ennen kuin suoritat mahdollisen oman ilmalentosi, jotta et lyö päätäsi ja tärkein sekä viimeinen huomautus ei kyllä imartele naapurikansalaisiamme, mutta viimeisenä varmista, että vierelläsi on muita veneilijöitä,(muutaman sataman jälkeen ei mielellään muita skandeja), jotta hypyn jälkeen pääset takaisin veneeseesi....tämä siis siinä tilanteessa, että et ole ennakkoon varautunut mahdolliseen vahinkokeikautukseen laskemalla perätikkaitasi veteen ;)

No se siitä kompuroinnista. Helle muuttui yhtä nopeasta, kun oli kasvoillemme iskenytkin. Sade ja tuuli alkoivat töihin, eli nappiajoituksella satamaan saavuimme. Päätimme lähteä kylpylään, jotta lapset saisivat hetken kirmailla vesielementissään. Kylpylä oli selvästi vuodelta miekka ja kilpi, mutta jälkikäteen kunnostettu rakennus. Pukukopit olivat siistit. Suihkuissa ihmettin hiuksiani pestessäni, että miksi saunoja oli kaksi ja miksi toisessa lukee "kuiva" ja toisessa "märkä". Oletin, että "märkä" viittaa meille perinteiseen saunaan ja ihmettelin saunaan mennessä, että mistä löydän kiulun. Kyseessähän oli ensimmäinen saunamme piiiitkäään aikaan. Kysyin vesikiulua eräältä naiselta suihkun puolelta ja hän ihmetteli, että mitä minä sillä...."no heitän kiukaalle löylyä..." "Miksi ihmeessä haluat heittää kiukaalle vettä?...sinnehän tulee vettä koko ajan katosta", "täh!?" Menin saunaan katsomaan ja toden totta! Katossa oli yksi pieni sumutin joka sumutti "sumua" saunan ilmaan..."vai että märkä sauna :)" No kiitosta saunoile erinomaisesta lämpötilasta...kuumahan siellä oli niinkuin piti, eli kello kädessä saunominen ei olisi täällä onnistunut ;) Näin lopussa olen vielä tytyväinen, että en naiselta koivuvihtaa tiedustellut....

Toinen erikoinen piirre meikäläisittäin oli paikallisten naisten häveliäisyys. Itse en tilannetta etukteen edes rekisteröinyt, vaan tempasin vaatteemme pois ja suihkuun. Pesin itseni ja ihmettelin samalla muiden kylpijöiden katseita. Vasta lopussa tajusin, että muut naishenkilöt minua ja erästä kiinalaisrouvaa lukuunottamata pesivät itsensä uima-asuissa, saunoivat uima-asuissa (eivät istuneet lauteilla, vaan seisoivat keskellä "kuivan" -saunan lattiaa) ja uima-asuista riisuuduttiin pyyhkeen sisällä ennen pukeutumista. Tähän kyllä olin jo törmännyt tanskalaisten osalta, jotka eivät sallineet veneessään alastonta peseytymistä aikuisilta ihmisiltä, jotta heidän murrosikäisten lastensa mielet eivät järky. No...maassa maan tavalla...minä noukin pyyhkeen ympärilleni ja pyrin pukemaan itseni ympäröivien naisten tapaan ilman mitään turhia pyllyn vilautuksia. Ja tämä oli muuten haastavaa (ja luultavati paheksusta herättävää) aivan liian pienellä pyyhkeelläni, joka juuri ja juuri riitti ympärilleni :). Kaiken kaikkiaan yllättävää, johon en ollut osannut varautua...voihan tieten olla, että olin kylpylässä väärään aikaan, jolloin vuorossa olivat häveliäämmät, sillä tähän en kyllä ole aikaisemmin Ruotsissa törmännyt.

Kylpylä oli kiva, joskin vesi oli kylpyläidyliin aikas kylmää. Lapsia se ei hidastanut, vaan vesipetomme olivat elementissään. Nyt voi kyllä sanoa, että Suvin uimaan oppiminen on hiuskarvan varassa. Yritystä riitti ja eteneminen on vauhdikasta, joskin edelleen veden alla tapahtuvaa :) Aatos puolestaan uiskenteli hyvin tuttuun tapaan...nyt nautittiin vesileluista ym.

Kylpylän jälkeen nautimme erinomaisen illallisen paikallisessa ravintelissa.

Mukava oli päivä...nyt edelleen pohjoistuulen pitäessä pintansa, nautiskelemme ainakin vielä tämän päivän Kalmarista!















tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pieni matkakertomus

Hei,

Täällä sitä mennään klo 22.33!
Aurinko paistaa lämpimästi, ei aallokkoa, tuulta hienon hienosti...semmoista on etenemisemme tällä hetkellä. Valtava tuulimyllypuisto siintää edessämme. Suuntamme on tällä hetkellä sellainen, että kierrämme puiston, jonka jälkeen otamme suunnan kohti Bornholmia jonne meidän tulisi saapua huomenna illasta

Mukavaa on meno. Alkaisi vain tuulemaan hieman nopeampaa, niin voisimme moottorinkin sammuttaa :)

Laivaväylällä klo 02.54
Hieman on ruuhkaa...siis voi vitsi vie! Ohjailin tuossa itsekseni kohti laivakaistaa ja ajattelin, että tämän väylän ylityksen hoitelen ihan itse, sillä kyseessähän ei ole kanaali. Oikeastaan heti väylän kohdalla sydän alkoi tykyttämään. Ympärilläni on vaivaista 23 laivaa!!!, joista kolmella kurssi suoraan minua kohti (katsoppas kuvaa)! "Apua Markku!...heti kannelle!"

Hieman oli kipparikin ihmeissään laivojen paljoudesta...tätä emme olisi ikinä osanneet odottaa. Ensimmäisen kaistan (etelään menevät) jälkeen Markku meni jatkamaan uniaan, mutta eipä unet tainneet vielä uneksi muuttua, kun kannelta kuului jälleen huuto "ei hyvä tavaton! Tule nyt tänne!" Ja jälleen olimme laivojen saartamana.

"Nyt näkyy punainen valo...joko näet vihreän?...ei jumatsuuka! Tule nyt vihreä valo, tule.....!!! Hei, nyt näkyy vihreä!" "Hei, tuohan kääntää suoraan meitä kohti...kurssi suoraan kohti itää!" Jne. Jne.....ja sitä vain jatkui ja jatkui.. Aina, kun hengähdit, sait huomata kuinka plotterin näyttöön ilmestyy uudet oranssit laivaviivat ja suurin osa niistä veneemme etupuolelle, eli kurssi meidän edestä ohitsemme.....

Kyllä oli verenpaineet ihmeissään, kun selvisimme väylän yli :)
Mikä ihmeen sunnuntairuuhka täällä on meneillään!

Klo 04.00
Vuoronvaihto...nyt nukkumaan ja Jari ohjaamaan!

Klo 13.23
Sämpylät uuniin...

Klo 13.45
Sämpylät ulos uunista...ei muuten onnistunut huomaamattani ilman patakintasta....."apua...jotain kylmää" ....jääkapille...miesten juoma kouraan ja sämpylöitä täyttelemään. Olipas hyvää!

Klo 18.00
Torkut takakannella auringon lämmittäessä....torkkuyritykset..."äiti!...saanko hakea mehua?" "Äiiitiii....Aatos ei anna minulle!"jne.

Klo 19.00
Bornholm. Huomasi aivan, että olimme saapuneet pohjoismaihin. Valitettavasti heti ensialkuun negatiivisessä mielessä, nimittäin satama täynnä eikä lainkaan virallisia paikkoja vapaana. Nyt, jos olisimme jossain Saksassa, tai sen eteläpuolella olisi joku jo huutanut meille, että tulkaa tänne kylkeen. Mitä tekee ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset? Kääntävät selän ja ovat kuin eivät kuulisi, tai huomaisi. On se kumma! Tämä sama vika on myös perinteisesti Suomessa "siitä vain tulkoon, kunhan ei tule minun kylkeen"! Tätä ei voi kuin ihmetellä... Toivottavasti tavat myös Suomessa muuttuvat...

Kysyimme kylkipaikkaa ensin ruotsalaisilta.."jåååå...ei tähän...tuolla on tyhjä paikka" "kiitos, eli missä on paikka?" "tuålla nåin....(huitoo ja näyttää joka suuntaan)"..."ahaa..kiitosta vain!" Seuraavaksi kysyimme paikka norjalaisilta..."jåååå-å....ei tähän...tästä menee lautta...ei voi laittaa tähän" Nyt jo yö...ei ainakaan vielä ole satama-altaassa huristelevaa "lauttaa" näkynyt. Emme kuiten vaipuneet epätoivoon ;) pääsimme kylkipaikalle...kylläkin mukavien saksalaisten viereen...kaikki ruotsalaiset veneissään olivat aivan hiljaa ja selkä tulijoihin päin...kyllä nuot kans on yksiä...! :)

No satamassa...Ensin satamakonttoriin. Mukava konttoristi antoi meidän käyttää pesukonetta ilmaiseksi, sillä meillä ei ollut kruunuja poletteihin. Käimme kaupungilla syömässä maittavan lounaan ja nyt (klo 23.03) siistien suihkujen raikkaana olen aivan valmis pehkuihin :)

Hyvää yötä...huomenna matka jatkuu jossain vaiheessa kohti Ruotsia....







sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kiel, Hamburg ja matka jatkuu!

Hiphei!

Täällä olemme olleet itämeren puolella pari päivää ja vaikka mitä olemme tehneet! Hieman on olo ollut ilman nettiä "hoo-moilasena", mutta kyllä sitä pärjätään. Netittömyyteen syy on siinä, että meille on kerrottu niin Hollannissa kuin täällä, että verkot olisivat viime syksynä romahtaneet? ja siitä syystä meille on tarjottu turistiratkaisuja. Mielestämme näiden prepaid-korttien hinnat ovat mielestämme olleet kohtuuttomia... 5Gbit 50e.

Kielissä olemme lötköttäneet tutussa Holtenaun satamassa. Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja eilen vierailimme Hampurissa...emme suinkaan hampurilaisella, vaan päädyimme kokeilemaan ihan perinteistä saksalaista "würstiä", eli makkaraa. Ja hyvää oli!

Hampuri oli kaunis kaupunki, jossa olisin viihtynyt varmasti pidempäänkin, mutta nyt pohjoinen vetää kovin kummasti meitä puoleensa ja niinpä aikaa Hampurille ei ollut kuin päivä :) tämä oli ehkä muutenkin hyvä, sillä aamutuimaan innostuksissani onnistuin itselleni sakonkin hommaamaan...minä, joka en muistini mukaan ikinä ole saanut sakkoja, sain sakon nyt omaa tyhmyyttäni ja vieläpä Saksassa! Se nyt on sitten jo toinen pöljä tarina minkä vuoksi, sillä voiko olla mahdollista, että minä biologian opettaja, joka sivutoimenani olen myös biologisia inventoitejakin tehnyt, sain sakon ympäristörikkeestä! Ei siis ole totta, ja uskokaa, tai älkää, niin kyllä täällä on ollut hymy hellässä itsellänikin ja oli myös poliiseilla, jotka ammattiani tiedustelivat :)

Ihan aiheesta, tyhmyyttäni ja puhtaasti vahingosta johtuen minä sakkoni sain. Dieselin kanssa touhotin sataman alueella, jossa sitä ei saa tehdä, vaan polttoaineisiin liittyvät jutut pitää tehdä niille varatuilla alueilla. Onni onnettomuudessa oli se, että tuloni ovat suht. pienet ;) ja sitä kautta sakkokin jäi pieneksi...on nimittäin rohki kamalat nämä maan sakotuskäytännöt, sillä jos ymmärsin oikein sakkojen suuruudet, niin ainakin pöljyydestä ne lähtevät liikkeelle 50% kuukausituloista ylöspäin...makiaa, mutta kylläpä poliisillakin oli hymy huulilla, kun koitti laskea kuinka monta euroa 50% on nollasta eurosta :) halusivat ilmeisesti sitten jotain nimellistä minulta vaatia ja vielä käteisenä!...varmaan menivät pojat nakkikioskin kautta kotia ;)

Harmittihan se, mutta tekevällähän vahinkoja sattuu huomaamattomuuttaan... Onneksi Hampuri sai minut unohtamaan itseni sättimisen ja keskityin jälleen uuteen kohteeseen matkallamme. Kaupungissa suuntasimme ensimmäisenä valtavaan ulkoliikkujien paratiisikauppaan, nimittäin Globetrotterin viisi-kerroksisen tavaratalon valtavaan valikoimaan. Meinasihan sieltä mukaan tarttua vähän sitä ja tätä, mutta siten oli vuorossa mieheni aiheuttama härdelli hukkaamalla reppunsa kauppaan...Ja sitähän ei tuntunut löytyvän mistään! Olimme jo turvakameroita kelaamassa, kun Suvi ja Aatos tuumaavat vierestä, että "no höh!...isillähän oli reppu siellä teltassa...!" Ja sitten minä lähden lasten kanssa telttaosastolle, jossa Suvi suuntaa ensimmäisenä suurele teltalle ja sen oven viereiseen siivuun...Olihan Markku jo tarkistanut kyseisen teltan, mutta arvatkaas oliko reppu siellä silloin ja oliko se siellä nyt, kun pienet jalat ja silmät reppua sieltä etsivät? No siellähän se oli! Kiitos muksuille laukku Ipadeineen, eli kuvineen ja merikarttoineen löytyi :)

Hikeä otsalta kuivatessamme...lähinnä minä ja Jari, jonka uuden karheat aurinkolasit olivat repussa...jatkoimme matkaamme keskustaan jossa mm. kuusi-kerroksinen elektroniikkaan liittyviä tuotteita puhtaasti myyvä liike kutsui kipparin velipoikaa huutaen luokseen :) Olisi varmasti kotopuoleen enemmänkin tuliaisia tarttunut mukaan, mutta onneksi 50 tuumainen taulutelevisio KUITENKIN lievistä kuljetusvaikeuksista johtuen jäi vielä liikkeeseen....Ei kuulemma, pohdinnoista huolimatta, veneestä löytynyt sopevaa soppea laitteen aallokko-ryskytyskuljetukseen :)

Elektroniikkaliikkeen kautta suuntasimme täyttämään lastemme vaatevarastoja. Tämä onnistuikin maan mainiosti yhden ja saman vaateliikkeen kautta ja nyt muksut ovat sisävaatetettu kiitettävästi :) Olisittepa nähneet piikamme sovituskopissa. Silmät kiiltäen vaatteet vaihtuivat..."tämä otetaan, tämä on poikien värinen...ei oteta, oi! kun tämä on heeno....katso isi kuinka heeno paita!" Jne, jne.....vaatekaupan kautta suuntasimme iltapalalle...oli hyväääää! Olen edelleen sitä mieltä, että alan tästä lähtien suuntaamaan "euroopan makumatkani" etenkin saksan ja espanjan suuntaan :)

Illan pimeinä tunteina lasten nukkuessa ajelimme läpi kuuluisan reeberbahnin ja tien vaihtuessa moottoritien vauhdikkaaseen liikenteeseen ja pimeydessä välkkyviin kaupunginvaloihin, mieli oli onnellisen väsynyt ja raukea JA jälleen uskomatonta kyllä, kiitollinen kaikesta tapahtuneesta, sillä oli tapahtumat hyviä, tai huonoja, ovat ne edelleen kasvattavia :)

Tänään olemme puolestaan viettäneet koko päivän kielin lähettyvillä suuressa tavaratalossa, josta löytyy kaikki. Täällä eräässä valtavassa liikkeissä (merkit mm. Esprit, Only, Veromoda, Mango, Hilfiger, Jack Wulfenstein, Pepe Jeans, Burberry, Levis jne.) viereeni käveli pariskunta, joka ojensi minulle käteeni lapun jonka avulla sain kaikesta ostamastani 30% alennuksen!!! Siis täh!....ja ei paha! Voi Ruusu-ystäväni...olisitpa ollut täällä kanssani! Täältä myös kipparini löysi itselleen punaiset housut! ....sillä nythän niitä on virallisesti lupa vanhan perinteen mukaan käyttää, kun on Atlantin ylittänyt ;)

Tavaratalo on ollut huippu paikka, sillä täällä on myös yht.aikaa lastenpäivä. Upeita kasvomaalauksia (Aatos tuumasi, että "nuothan on ihan tyttöjen juttuja"..eikä siis halunnut), pomppulinnasta, puujalkoihin ja ilmapallohin...kaikkea löytyy! Lapset ovat nauttineet :) nyt väsyneinä posket punaisina istuvat vieressäni odottaen, että pojat saapuvat supermarketista, jotta voimme syömisen jälkeen lähteä kohti venettä ja uusia seikkailuita :)

Päivä on ollut paahteisen kesäinen...toivottavasti siellä pohjoisessa riittää lämpöä vielä meillekin, sillä sitä kohti taas jatkamme huomenissa :)

Ps. Spot lähettimessä ehkä jotain vikaa, kun ei ole sijaintiamme päivittänyt...tutkimme veneellä asiaa.










torstai 4. heinäkuuta 2013

Cuxhaven, viimeinen paikka atlantin puolella! ...ja myöhemmin Brunsbüttel...


Aamuyöstä neljältä heräsimme. Ankara sivutuuli pukkasi venettämme toisen veneen kylkeen, johon olimme kiinnittyneet. Jouduimme hetken, tai oikeastaan kippari joutui hetken, jos toisenkin pohtimaan miten pääsemme tilanteesta yli ilman kolistelua veneiden kylkiin. Hyvin kaikki meni...springi paikalleen ja menoksi ;) Saimme myös aamu neljältä apua naapuriveneemme kipparilta, joka mitä luultavammin oli kiinnostunut myös oman veneensä kyljestä ;)

Helgolandiasta täytyy kyllä sanoa, että todella positiivinen tunnelma veneiden kesken vallitsi koko sataman alueella. Alun alkaen me olimme parkissa toisena, jonka jälkeen meidän kylkeemme kiinnittyi vielä kaksi venettä. Illasta Markku laskeskeli, että koskahan meidän tulee lähteä ja hieman noloina ilmoitimme vieressämme olleille veneille, että meidän pitäisi lähteä aamuyöstä neljältä. Kaikki meni jälleen upeasti. Kaikki neljä venettä (myös se vene johon me olimme kiinnittyneet) starttasivat moottorinsa ja suoritimme veneiden uudelleen järjestelyn. Hetken pyörimme satama-altaassa odotellen, että toiset kolme venettä kiinnittyivät lähtöjärjestyksensä mukaisesti ja lopuksi me ensimmäisinä lähtijöinä kiinnityimme neljänsiksi ;)

Markku ajeli hetken, jonka jälkeen Jari siirtyi ohjaukseen ja ennen kuin kerkesin hep sanoa, olimmekin jo perillä. No joo..välillä taas tapahtui...ensinnäkin tuuli oli meidän suhteen hankala ja tämän voitte nähdä spotistakin, joka osoittaa meidän suunnan ihan vääräksi...suurin piirtein kohti itää. seuraavaksi tuuli yltyi niin makeaksi, että vessassa vieraillessani sain pitää varpailla ja käsilläni kiinni vessan ovesta kuin apinan puunoksasta, jotta en olisi "tipahtanut" pöntön yli...tässä vaiheessa kannelta kuuluikin, "jaa....jokos vähän reivattaisiin". Seuraava jänskä juttu oli, kun reippahan kokoinen poliisialus kiinnittyi kylkeemme tahtoen tietää kaikki perusjutut veneestämme (moottorin merkki ja tyyppi ja hevosvoimat jne. VHF laitteemme merkinkin ottivat ylös). Tässä vaiheessa lapsilla oli hauskaa ja minulla pukkasi hikeä, kun yhtaikaa jouduin vastailemaan poliisin kysymyksiin moottorimme merkistä, mallista ja hevosvoimista, kun samalla käsiln pukkasin kaikin voimin vieressä rymisevää alusta irti veneemme kyljistä.

Cuxhavenin satamassa kaikki oli kuin ennenkin. Etsimme mukavan ravintolan (Am Pier), jossa nautimme kalakeittoa, possupihvejä, perunaohukaisia jne. Kolmen tunnin maissa vietetyn hetken jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Kielin kanavaa. Meno oli vauhdikasta...tuulta ei juuri lainkaan, mutta myötävirran saattelemana vauhtimme yltyi välillä jopa kahdeksaan solmuun käyden matalimmillaankin kuuden solmun paremmalla puolen.

Sulun lähettyvillä otin yhteyden sulkuvalvojille, jotka pitivät sulun sen aikaa auki, että kerkesimme sulutukseen. Kaikki meni hyvin, joskin sulku on rakenteellisesti aika tökeröä muotoilua, sillä vene kiinnitetään veden varassa kelluviin ponttooneihin. Tämä rakenne palvelee luonnolisesti laivoja hyvin, mutta näin pienveneilijöille tämä tarkoittaa sitä, että fendarit, eli leputtajat, tulee laittaa kirjaimellisesti veteen makaamaan, jotta ne suojaavat venettä.

Sulutuksen jälkeen suuntasimme Brunsbüttelin satamaan. Vastassa oli töykeä satamavahti (jolla mitä ilmeisemmin oli työpäivä päättymässä), joka halusi satamamaksun kuumeisesti ennen kuin olimme kunnolla edes kiinnittyneet. Hän ohjasi meidät reippaasti pienempien veneiden kylkeen sanomalla minun kieliymmärryspyyntöihin, että "nyt olette saksassa ja täällä puhutaan saksaa" . Tämä oli ensimmäinen törky-kommentti tässä maassa ja minä, kun vielä kohteliaasti pyysin, että voisiko hän sanoa englanniksi, mitä hän tarkoittaa. No...maksua maksaessani kerroin hänelle, että mielestäni asiakaspalvelun taso ei nyt aivan kohdannut kysyntää ja toivotin, että hänellä olisi parempi päivä huomenna.

Valitettavasti tilanne ei jäänyt tähän, sillä seuraavaksi laiturin reunimmainen miespariskunta alkoi valittamaan meille siitä, kun isommalla veneellä tulimme heidän viereensä. Nyt täytyy kyllä sanoa, että täällä ei tuule yhtään ja heidän veneensä voi hyvin, mutta näitä tyyppejä nyt tuntuu riittävän jokaiseen satamaan....valitettavasti, mutta useimmiten olen saanut seurata tällaisia tilanteita sivustakatsojana. Äh..ihan äsyttää tuollainen tyhjä vouhotus! Kertaakaan he eivät ehdottaneet, että hei...käynnistetään moottorit ja vaihetaan teidät sisimmälle paikalle....tämä ero Helgolandian ja Brunsbüttelin välillä. No ei tässä turhia murehdita...huomenna matka jatkuu!

Pääasia kuitenkin on, että nyt olemme jättäneet taaksemme valtameri, vuorovesi ja kanavapurjehduksen (poislukien tämän Kielin kanavan).

..Itämeri...täältä tullaan!










tiistai 2. heinäkuuta 2013

Amsterdam

Hei, nyt olemme Helgolandiassa muuaman tunnin. Aamulla klo 04.00 jatkamme matkaa kohti Kieliä. Nettiä ei ole ollut, joten tekstin postittamiseen on kulunut tovi :) tämä teksti on kirjoitettu pari päivää sitten Amsterdamin liepeillä.

Heips,

Päivä täällä on kuljailtu Ansterdamissa. Oli mukavaa. Näimme kuninkaanlinnan, upeita vanhoja rakennuksia mukaan lukien amsterdamin keskusrautatieaseman...kävipä miesporukka kurkkaamassa vanhaan merimieskortteliinkin ;) Vierailimme kaupoissa ja "alennusmyynneissä", mutta ilmeisemmin jälleen eksyimme ns. huijausliikkeisiin, sillä edelleenkään nämä 1000 euroa maksavat kapsäkit, vaikka ne laitetaankin 30% alennukseen, ei hivele meikäläisen tarkanmarkan periaatteita :). Muistuu mieleen ystäväni Ruusun ja minun vierailuni Lanzarotella bikinikaupassa, joka mainosti 70% alennusmyyntiä. Ei se alennus meistä loppupeleissä tuntunut ostohermoja hivelevältä, kun lähtöhinta bikineissä oli samat 1000 euroa...

No joo... Hauskaa on ollut! Sää täällä ei kyllä ole kummoinen...Vettä ei ole satanut, mutta kyllä täällä on rohki vilposta. Minähän en tietenkään kylmästä valita, mutta ei täällä shortseilla haluta kävellä...ei suinkaan...pikemminkin kaivelen untuvatakkia esiin aina tarpeen tullen :) Tänään aurinko lämmitti oikein mukavasti, kun saimme veneemme päiväparkkiin. Tästä intoutuneena lähdin kaupunkiin shortseihin asustautuneen. Hulluja! Kyllä oli mukava tulla takaisin veneelle ja kyllä oli mukava viettää aikaa kaupungillakin sisätiloissa :)

Nyt yötä myötän lähdemme katselemaan kaupunginvaloja, kun jälleen ajelemme Amsterdamin läpi. Saa nähdä kuinka nopea sillan aukaisija on tällä kertaa...viimeksi pyörä ilmeisesti hieman reistaili, kun mahdottoman kolinan saattelemana sillan avaaja aina siirtyi sillalta seuraavalle :) ehkäpä kolina oli aivan tarkoituksellista...näinpähän kuulimme sillanavaajan kulkevan vierellämme ilman, että tarvitsi pohtia, joskos tässä olisi kiire seuraavalle sillalle ;)

Juuri sain tiedon naapuriveneeltä, että lähdemme matkaan klo 00.15. Tällä kertaa meitä on kaksi venettä menossa tähän suuntaan :) onpas mukava juttu, kun ruuhkaa ei ole!

Hyvää yötä täältä Amsterdamin vilpoisasta yöstä sinne lämpöiseen Koto-Suomeen.

Yöllisiä lisäyksiä...no niin...pitkällepä matkamme jatkui :) jumitimme ensimmäiseen sulkuun... Nyt ei kuitenkaan meidän toimesta, vaan sulkuportit jumiutuivat (Nieuwe Meersluis)...meinasivat pojat korjata vian tunnissa...katsotaan...kävi sulkuportin iso köriläs juuri minulle sanomassa, että näin lauantaiyönä avun saaminen vikaan kestää noin tunnin...tätä ennen sulkivat meidät manuaalsesti tänne sulkuun pakkosyötöllä, mutta ilmeisesti pakkosyötöllä sulut eivät aukene...mielenkiintoista.. Ihan vain senkin vuoksi, etä kauanko edessämme olevien veneiden bileinto riittää, tai kuinka pitkään takanamme olevien veneiden kuljettajien pössyt (marisätkät) riittävät, kun noin ketjuna niitä vetelevät...olisittepa nähneet, miten kyseisten moottoriveneiden omistajat saapuivat sulkuun...jos tilanne olisi tapahtunut letolla, olisi kaikilla yhden laidan veneillä ollut komiat raidat kyljissä...mielenkiitoista..ei voi muuta sanoa ;)

Lisää yöllisiä lisäyksiä: matkaan pääsimme puoli kahdelta yöllä. Pojat ajelivat Amsterdamin halki ja minä nautiskelin unipilvistä. Aamulla heräsin auringonpaisteeseen ja lähdin käynnistelemään venettä, että joskos matkamme jatkuisi. Jatkuihan se ja saimmekin vinhaa vauhtia edetä läpi Markkermeerin ja Ijselmeein. Ijselmeerin perukoilla pysähdyimme viimeisen padon eteen odottelemaan nousuvettä jopa kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen lähdimme kohti Helgolandia, saksan omaa verovapaata saarta 40 mailin päässä Kielistä.

Kuvassaoleva rassy onli nimeltään hullu poro.