Kirjoitettu 22.1.2013
Lähdimme vuorokauden kestäneelle ylitykselle hyvillä mielin. Aurinko paistoi lämpimästi jne. Matkaanlähtö venyi yllättäen myöhään, sillä rannalla oli vielä hyvä hoidella perusjuttuja, kuten pyykinpesu, pyykin aurinkokuivaus, suihku jne. Sanna tuumasikin suunnitellun aamulähdön päättyessä ilta kuuden lähdöksi, että "eihän tässä nyt kovin pahasti olla myöhässä.." pieni pilke silmäkulmassaan ;)
Matkaan lähdössäkin oli koomista, että heti tehtiin vuorojako, kuten Atlantilla olimme tottuneet. Minulle iski lähtöiltana aivan hillitön päänsärky ja omalta osaltani matkanteko yövuoroa myöten oli aikas tuskaista, mutta miehet näyttivät nauttivan matkasta täydellisesti hymyssäsuin.
Yksi villi piirre etenemisessä oli se, että mainigit olivat pieniä, pyöreitä ja pehmeitä. Vene kiisi niissä kuin pehmeiden pilvien päällä. Tuuli oli erinomainen ja etenimmekin kohisten. Päivällä minä tulin ajovuoroon ja ihmettelin tilannetta. Haluttu suunta oli 210-215 astetta, mutta vene halusi päättäväisesti mennä suuntaan 180-210 astetta. Sain painia ruorissa ja moitin mielessäni purjeiden kehnoa trimmausta. En kuitenkaan jaksanut pääkipuni ja huonosti nukutun yön jälkeen miettiä koko trimmausta ja ajelin menemään. Vene eteni kohisten, siis todella kovaa ja olihan meillä sivutuultakin parhaimmillaan 11 m/s, mutta nopeusmittri väitti, että etenemme vain 3-4 solmua! Siis mitä ihmettä! Markku kysyi minulta tutut kysymykset, kun ehdotin purjeiden reivausta. "mikä tuuli ja mikä on vauhti", kun hän kuuli vauhdin hän tuumasi, että painahan menemään ja minä senkun yritin :)
Vuoronvaihdossa Markku tuumasi, että venehän käyttäytyy kuin ajoporo, ilman minkäänlaista järkeä. Tovin trimmailimme purjeita ja sitten Markkukin huomasi saman kuin minä aikaisemmin. Etenemme kohisten, mutta mittarilla on silti vakaa neljä solmua. Mitä ihmettä! Onko mittari rikki? ....no ei ollut. Olimme päätyneet ajamaan eteläistä päiväntasaajavirtaa vastaan (Mazeika, P.Q., 1973: Circulation and water masses east of the Lesser Antilles. Dtsch. Hydrogr. Z., 2, 49-73.), joka tällä kohdin virtasi noin kolmen solmun vauhtia juuri meitä vastaan! No ei hätä ollut suurempi, matka-aika vain piteni :) ja jälleen opimme, että lue merikartan kaikki kohdat, myös ne joissa lukee, että "see lover zooms" :)
Perille Tobacon saarelle pääsimme keskiyöllä. Pilottikirjamme mukaan tullaus tulisi suorittaa mihin aikaan päivästä tahansa HETI. Markku laski kumiveneen ja lähti rannikkovartioasemalta näyttäneelle rakennukselle otsalamppu otsallaan. Matka ei kuiten kestänyt pitkään, kun hän tuli jo takaisin tuumaten, että "no niin...eipäs ole ennen rynnäkkökiväärillä osoitettu"...."ja tullaus....se tehdään vasta aamulla..."
Nyt on kohta auringonnousunaika. Kukot laulelee ympärillä. Me päätimme järjestää ankkurivahtivuorot, sillä meidät määrättiin ankkuriin aivan niemen kärkeen ja vierestä lähtee T&T Expres alus, joka on kännistellyt turbiineitaan jo muutaman tovin. Tässä köllöttelen ja odottelen vuoronvaihtoa. Mikäs se tässä tyynyjen päällä köllötellessä bikinit päällä, vain ohut fleece peitteenä. Purjehduskin tapahtui muuten yötäpäivää samalla asulla lämpimien ja kosteiden virtausten heiluttaessa hiuksia kasvoille samalla, kun ihailit kaunista tähtitaivasta, joka kaartui päällesi välittömästi upean auringonlaskun jälkeen.
Täällä sitä ollaan! Jälleen uusi paikka ja uudet kujeet.
Huomenna, tai paremminkin päivällä lisää.
