tiistai 26. helmikuuta 2013

Canouan & St. Vincent

Hei,

Elämä on täällä leppoisaa.

Jätimme veneemme kahdeksi päiväksi Canouanin saalle Grenadiineille, hyppäsimme lauttaan ja tulimme St. Vincent saarelle :) Kahdeksi päiväksi olemme vuokranneet ihanasta hotellista keskeltä Kingstownia (valtion pääkaupunki) huoneen sekä auton suoraan poliisilaitoksen sivukonttorista, jossa poliisit vuokraavat "sivutoimenaan" autoja....ei sentään poliisiautoja, mutta jonkun poliisin vaimo (ainakin autosta löytyneiden hajuvesipullojen määrästä päätellen) saa olla kaksi päivää ilman kiiltävillä kromivanteilla ja tummennetuilla ikkunoilla varustettuaan Nissa Sunny autoaan :)

Canouanilla olemme rentoutuneet auringossa, valkoisessa hiekassa ja kirkkaassa vedessä (kilpikonnat seuranamme). Olemme saaneet viereiseltä Yacht Clubilta itselle luottoherran, joka lupasi retkemme aikana huolehtia kumiveneestämme sekä katsoa myös Ultima Thulen perään. Samainen setä on vienyt meitä myös kylille syömään sekä muihin tarvitsemiimme paikkoihin. Kiitos hänen, saamme nyt rentoutua hetken ajattelematta kelluvaa kotiamme...ainakin toivomme niin :)

Korruptio...se on sana, jonka vaikutuksiin olemme saaneet tutustua. Union Islandilla emme saaneet leimaa ennen suostumista tullitätin miehen ateriaan emmekä myöskään saaneet vaihtorahoja...emme niin tullista emmekä imigraatiosta. Sama linja jatkui myös poliisilaitoksella täällä, josta haimme tilapäisen ajokortin...ei vaihtorahaa... Tänne jos siis suuntaat, pidä mukanasi pikkuhiluja :) Juttelimme tapahtuneesta mukavan taksikuskimme kanssa ja hän päivitteli tapahtunutta. Hän kertoi myös, että hänen mukaan maan hallinnossa on "vaarallinen" mies, joka on syyllistynyt useisiin raiskauksiin, mutta silti hänet valitaan tehtävään aina vain uudelleen, sillä hän takaa kannattajilleen hyvän toimeentulon. Hän ei siis kieltänyt korruptiota, ei lainkaan... Jotenkin mieleeni tulee italian tulevat vaalit....saas nähdä kuka pääsee valtaan, tai onkohan vaalit jo pidetty?

Nyt nautimme kylvystä! Siis kylvystä kuumassa kylpyvedessä... Ihanaa! Ja sen jälkeen syömään... Kylvystä puheenollen...Altaamme tulppa vuoti ja Markku pyysi minua kysymään respasta korvaavaa, mutta eipäs hätää, sillä "Puuha-Pete Aatos" oli valveilla "ei tarvita uutta tulppaa! Mummi neuvoi, että vain paperia ja muovia, niin tulppa on sopiva" ...ja sopivahan siitä tuli! Kiitos Aatos!

Palailen asiaan piakkoin ja kertoilen sitten hieman saaresta/saarista lisää.







perjantai 22. helmikuuta 2013

Tobago Cays

Hellurei!

Kaunistahan täällä Grenadiineilla on! Kyllä vetää välillä tämä luonnonkauneus minutkin hiljaiseksi. Ei yhtään pahempi paikka viettää syntymäpäivää :)























torstai 21. helmikuuta 2013

Union Islands (Grenadines)

Heips,

Eilen saavuimme tänne Karibian helmeksi kuvatulle alueelle, Grenadiineille. Matka meni vähän töyssyisästi vastatuulessa, mutta perillä vastassa olivat jälleen kauniit uudet maisemat. Yksi tänne siirtymisen kohokohta oli ylittää veneellä vedenalainen vielä aktiivinen tulivuori "Kick'em Jenny", joka kohosi noin kahdeksan kilometrin päässä Grenadasta..."enpäs ole ennen purjehtinut aktiivisen tulivuoren vierestä", tuumasi kippari venettä ohjaillessaan. Tulivuoren päältäkin olisi voinut extremen harrastajat purjehtia, mutta perhepurjehtijat ohittivat tämän viimeksi vuonna 2001 purkautuneen tulivuoren turvallisesti suojavyöhykkeen ulkopuolelta :)

Union Island oli enimmäisenä St. Vincentille kuuluneista Grenadiineista vuorossamme ihan vain käytännönsyistä, sillä tullaus maahan sisään tapahtui saaren kautta. Ensimmäisen kerran koko matkan aikana vastassamme oli liuta "vene-poikia", jotka kuumeisesti kilpailivat saadakseen meidät kiinnittymään juuri heidän poijuunsa. Hieman poiju-pojan toimesta sähelletyn poijukiinnittymisen jälkeen maksoimme poijun (80ECD/~22e) ja lähdimme kirjaimellisesti viereiselle lentokentälle kumiveneellämme tullautumaan.

Tullaus...se olikin mielenkiintoinen juttu. Lentokenttä ensinnäkin toimi hyvin rentoon tyyliin. Tullinainen hymyili kipparille koko virallisuuksien ajan ja juuri ennen asioiden loppua hän kysäisi, että ei "teitä kiinnostaisi hänen miehen valmistama erinomainen kala-ateria huomenna?"... No niin...uskalla sanoa ei juuri ennen leiman lyöntiä passeihin. Niinpä tänään lähdemme suuntanamme Karibian Piraatti-elokuvan kuvausmaastot ja luvassa pitäisi olla "erinomainen kala-ateria" :) Maisemat ovat varmasti upeat...katsotaan onko kala-ateria ;)

No...tullinaisen jälkeen hän, hymyillen myydystä ateriasta, ohjasi meidät vähemmän hymyilevän tullimiehen luokse hoitamaan raha-asiat. Tämä mies ohjasi ensimmäisenä miehemme pienelle "juoksumaratoonille" rikkinäiselle raha-automaatille, jonka jälkeen miehet onnistuivat hymyään käyttämällä saamaan rahaa lähikaupasta (kunhan ensin ostivat rommipullon...). Tämän jälkeen annettuaan maksun tullimiehen käteen, tämä oli tyynesti tuumannut Markulle, että "nyt ei kyllä ole vaihtorahaa antaa takaisin, mutta ei kait se haittaa?" Niin no...sinullahan se on leimasin kädessä, joten eipä kait se haittaa ;) Ajattelepas itse, kun Tornion poliisilaitoksella passia hakiessasi virkailija tuumaisi sinulle, että "no kappas...näyttäisi olevan vaihtokassa tyhjänä, mutta ei kait se haittaa?"

Tämän hieman yrmeän tullimiehen jälken hän ohjasi kipparin seinän toiselle puolelle maahantulovirkailijan luokse. Täällä taas sama kuvio. Pari leimaa, maksu ja "oho..näyttäisi olevan vaihtokassa tyhjänä" :) pienistä rahoistahan oli koko ajan kyse, mutta niin...tämä oli matkan ensimmäinen kerta.

Tullauksen jälkeen aterioimme paikallisella Yacht-klubilla isojen elävien haiden ympäröimänä, ilman turvakaiteita. Lapset nauttivat vanhemmat ei. Tänään on viimeinen päivä Jarin ja Tanjan kanssa, sillä huomenna he jatkavat matkaansa Barbadokselle ja kotiin. Tänään tarkoituksemme on pyrähtää päiväretkelle Tobago Cays -saarille joissa tosiaan kuvattiin otoksia Karibian piraatti -elokuvaan. Eli nyt haukkaamaan pala paratiisia :)

Palaillaan!













tiistai 19. helmikuuta 2013

Grenada

Hei,

Vihreä maustesaari...niin voisin Grenadaa kuvata muutaman täällä viettämämme päivän jälkeen. Kaneli, paprika, inkivääri ja etenkin muskottipähkinä ovat saaren tuotteita parhaimmillaan. Kauppahallissa kävellessäsi voit tuntea aisteissasi maustearomeiden kirjon, nähdä hymyilevän tarjoilijan ja ennen kaikkea tuntea olevasi tervetullut saarelle.

Grenadan asukasmäärä on arviolta noin 130,000, josta afrikkalaista syntyperää noin 75%. Geologisesti Grenadan historia juontaa juurensa noin 38 miljoonan vuoden päähän, jolloin saari syntyi vedenalaisen tulivuorenpurkauksen johdosta, mutta vasta Kolumbuksen myötä vuonna 1498 saari tuli vanhan maailman tietoisuuteen. Kolumbus nimesi tämän paraatiisimaisen vihreän saaren nimellä "Concepcion". Myöhemmin ranskalaisten valloittajien myötä saari nimettiin "Granadaksi" ja brittiläisten valloittajien myötä Grenadaksi. Historiaa voisikin luonnehtia ranskalaisten ja brittiläisten väliseksi vallanvaihdosketjuksi, joka jatkui aina vuoteen 1795, jonka jälkeen saari pysyi brittiläisten valloittajien hallussa aina vuoteen 1974, jolloin saari itsenäistyi.

Itsenäisyyden jälkeen saaren rauhalliset olot eivät jatkuneet pitkään, vaan johtivat useiden sarjojen kautta myös Yhdysvaltojen käväisyyn saarella vuonna 1983, jolloin saaren hallintoa hieman rukattiin uuteen muotoon ja mm. 14 sosialistisen vallankumouspuolueen (PRG:n (People's Revolutionary Government)) jäsentä tuomittiin kuolemaan. Kuolemantuomiot muutettiin kuiten elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi vuonna 2009 ja samassa rytäkässä vangituista vangeista päästettiin 17 vapaaksi.

Mitä me olemme nähneet ja kokeneet? Matka tänne oli ensinnäkin vellova ja ryskyttävä. Kaiken tämän lisäksi perheemme kaikki jäsenet olivat kesäflunssan houreissa ja niinpä tänne tulo meni 90%:sesti päättäväisten vieraideimme johdolla. Kiitos heille, olemme täällä :)

Eilen vuokrasimme auton...oikean tilaihmeen. Ne jotka eivät mahtuneet penkeille, päätyivät peräluukun paikoille...ja ketkäs siellä olivatkaan? No pikkupotsit ja äiti. Siellä met sitten matkustimme kuumassa peräluukussa ympäri saarta ihaillen maisemia ikkunoista (jotka eivät muuten peräluukussamme auenneet). Kuumuutta riitti ja sitä ei helpottanut se tosiasia, että jälleen kerran olimme eksyneet keskelle vaalikulkuetta... "Karibialla kyllä osataan juhlia", tuumasi Tanjakin takapenkiltä. Meno oli aivan samaa kuin Tobagolla muinoin. Autoraukkamme ei kestänyt vaalijuhlaa ja pian lähtömme jälkeen huomasimmekin jäähdytinvetemme kiehuvan. Onneksi automme levisi hetkeksi virallisen vaalihuoneen edustalle. Onneksi sen vuoksi, että saimme haastatella virallisia vaalivalvojia apua odotellessamme ja hetkeksi sen vuoksi, että kesti vain hetken, kun autovuokraamon herrashenkilö saapui moottoripyörällään paikalle ja korjasi akkumme ja kiehuvan koneemme kirjaimellisesti lusikkaa apunaan käyttäen! Tämä lusikka takataskussaan korjaaja jatkoi matkaansa, ja matkaa jatkoimme myös mekin :)

Aikamme huristeltuamme saavuimme kauniille vesiputoukselle, jossa olisi jopa uiminenkin ollut sallittua. Varmasti olisimme hikisinä ja nahkeina mielellään sen tehneetkin, mutta tässä tilanteessa voisin sanoa, että tieto lisää tuskaa. Muistelin opiskeluaikaisia kuvia bilhartsiasta ja jutustelin hieman Arton kanssa, joka myös vahvisti epäilyni. Makeassa vedessä emme uisi...niinpä jatkoimme matkaamme hikisinä hieman tuskissamme, mutta ilman loista pesimässä imusuoniimme :) parempi näin, vaikka en kyllä tiedäkään taudin esiintymisestä kyseisellä alueella. Parempi näin ja kaikkihan autossa olivat hikisinä, jolloin hetkellisen tuskankin voisi ajatella olevan jaettu :)

Tänään Arto ja Riikka lähtivät kohti Trinidadia ja kotilentoa. Kiitos heille mukavasta vierailusta luonamme :) Lähdön jälkeen vierailimme paikallisessa marketissa ja ostimme mm. Aatokselle uudet kengät jälleen puhkikuluneiden tilalle. Marketin jälkeen vierailimme saaren eräällä upealla rannalla, jossa lapset pääsivät jälleen omaan vesielementtiinsä.

Täällä on ollut mukavaa. Katsotaan mitä huomenna tapahtuu.

Ps. Nyt nettimme on todella hidas. Voipi olla, että kirjoittelu jää ainakin hetkellisesti vähemmälle ja päivittelen sitten kerralla aina vähän enemmän.
















perjantai 15. helmikuuta 2013

Matka kohti Grenadaa alkanut.

Hei,

Juuri starttasimme yöllisen matkamme kohti Grenadaa. Vastavirrasta johtuen aikaa kulunee noin 20 tuntia. Olemme nauttineet ajastamme täällä :) Seurailkaa matkamme etenemistä Spot-lähettimestä!

Palaillaan!







keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Trinidad ja karnevaalit

Hei,

Nyt me olemme siis täällä! Tämä on kyllä uskomatonta, sillä nyt olemme todella matkamme eteläisimmässä pisteessä ja täältä käännymme kohti pohjoista, kohti kotia ja kohti yötöntä yötä.

Mutta nyt Trinidad.....Miten voisin paikkaa kuvata muutamalla sanalla? Lämmin, soca, karnevaalit, wining & rum.

"Yllättäen" täälläkin lämpöä on piisannut. Saapuessamme satamaan olimme hieman hukassa siitä, että minne meidän tulisi mennä tullautumaan. Ajelimme kohti Internetin antamia ohjeita tullauspaikasta, kun takaamme kuului jo niin tutuksi tullut huudahdus "moi, moi, mukulat!" ja kukas se oli onnellisesti satamassa? No ystävämme Ruotsista, eli Aurora :) Tästä innostuimme, että "Täh! , teilläkö on laituripaikka?, Paljonko maksoi jne." kertoivat meille saaneensa sataman viimeisen paikan... "Äh..." No Markku lähti tulliin ja kysymään joskos satamasta löytyisi vielä paikka ja niin hän onnistui sumplimaan meille vielä "viimeisimmän" sataman paikan :) ja hintakin noin 20 euroa yöltä! Palvelut täällä ovat kuin hotellissa (joka on muuten sataman yhteydessä)...uima-altaat, matkan parhaat satamasuihkut, ravintola aamubuffetteineen, halvat pesutuvat jne. Kyllähän täällä on passannut olla :) Ja joukkomme on muuten kasvanut kahdella tulokkaalla, kun Arto ja Riikka ovat liittyneet joukkoomme.

Tänne ei kuitenkaan tultu oleilemaan satamassa, vaan tutustumaan paikalliseen nähtävyyteen, karnevaaliin. Tämä on nyt se juttu, jonka Markku näki pari vuotta sitten Youtube-kanavalta tutustuessaan Trinidadin & Tobagon elämään. "Tänne me lähdetään!" Mikäköhän lie ollut se juttu, joka sai mieheni katseen kääntymään Trinidadin karnevaalien suuntaan ;) ? No ei kait siinä...Markku näytti samaisen videon tohkeissaan veljelleen sanoen "Eiköhän lähdetä Jari tuonne vuonna 2013?" ja niinpä tuo näyttää Jarikin olevan täällä, eli jotain kummaa siinä videossa täytyi olla :)

Karnevaaleihin maa, tai maat ovat valmistautuneet pitkään. Soca artistit ovat julkaisseet karnevaalikappaleensa heti loppu vuodesta, tai vuoden alusta ja näitä kappaleita radiokanavat soittavat kerta toisensa jälkeen ihan lopputtomalta tuntuvalla tahdilla. Jo tässä vaiheessa olemme oppineet tuntemaan nämä pääasiassa rommista, wining:ista ja paikallisessa käytössä kovastikin olevasta termistä "bacchanale:sta" kertovat kappaleet. Tämän vuoden voittaja soca-biisi löytyy Youtube-kanavalta laulun nimellä "Differentology", esittäjänään New Bunji Garlin. Laulussa kerrotaan osuvasti kuinka kansa on jälleen valmis juhlimaan karnevaalia kaduilleen. Ja juhliahan täällä osataan!

Maanantai ja tiistai olivat vuoden karnevaalin päätapahtumapäivät. Maanantaina aamusta lähdimme kohti kaupunkia. Hotellin pihalla tapasimme taksikuskin joka olisi tarjonnut meille kyydin kaupunkiin hintaan 300 TT/henkilö. Tähän emme suostuneet, vaan lähdimme etsimään paikallista, jo Barbadokselta tuttua, "kebabbi-koppia". Taksikuskin mukaan tätä emme tulisi löytämään, mutta niinpä noin viiden minuutin pysäkkiodottelun jälkeen pääsimme paikallisen Maxi-taksin kyytiin hintaa 5TT/henkilö! Hah! Tällä Maxi-taksilla pääsimme muuten illalla takaisin kaupungista ja samalla hinnalla, eli kylläpäs säästyivät rahamme! Hauska juttu taksikyytissä tapahtui, kun kuski kesken matkan pysähtyi paikallisen grillin kohdalla, tilasi aterian, antoi rahat erään asiakkaan käteen, joka sitten puolestaan nouti aterian kuskille. Ja täysi taksi istui tyynesti paikallaan odottaen kuskin aterian valmistumista, ei sentään aterioimista :)

Maanantaina vuorossa oli musiikkikulkue ("Parade of the bands"), jossa rekat toisensa perään ajoivat ympäri kaupunkia tanssiva ("wining" on kansan hyvinkin usein käytössä oleva tanssityyli) kansa väleissään, soittaen musiikkia todella kovaa. Onneksi olimme varautuneet tähän tärykalvot räjäyttävään kokemukseen korvatulpillla, joihin paikalliset pääasiassa suhtautuivat hymyillen. Täällä ei selvästikään olla kuultu opetusta korvakarvojen rajallisesta määrästä ja tinnityksestä...no oli miten oli...musiikkia ja tanssia ("wining") kyllä riitti socasta perinteiseen metallirunpuun ("steeldrums") ja calypsoon.

Tiistaina vuorossa oli karnevaalin huipentuma. Kansa oli pukeutunut upeisiin asusteisiin. Naiset ja miehet näyttivät molemmat upeilta. Jälleen musiikki soi lujaa ja rekkojen väleissä kulkenut juhlakansa tanssi, lauloi ja riemuitsi tästä mahtavasta jopa "hieman" vappua muistuttaneessa juhlassa. Mittakaava tapahtumalla oli aivan järjetön, ehkä hieman sekava (välillä itsekin huomasimme kulkevamme keskellä paraatikulkuetta), mutta silti kuumuudesta (varjopaikat suosiossa) huolimatta nautimme joka hetkestä :) Mahtava kokemus!

Meno molempina paraatipäivinä parani iltaa kohti. Liekö vaikutusta ollut kulkueiden väleissä ajaneilla "nesteytysrekoilla", joista paraatilaiset saivat hieman "nestettä" mukanansa kuljettamiin kippoihin. Onneksi paraatilaisten nesteytyksestä johtuvasta varjopuolesta piti huolen "BajaMaja-rekat", joiden kyytiin hädästä kärsineet nousivat rekan perän kautta....ja kaikki tämä tapahtui rekan liikkuessa!

Ja olihan paljon näkemistä! Ja näkeminen ei rajoittunut pelkkään katseluun, ainakaan miesten osalta, sillä silmänilon lisäksi miehet saivat useaan otteeseen kutsuvia ehdotuksia yhteiseen wining-tanssiin ja taisipas joku pyyntöön suostuakin :) näkemisen ja kokemisen arvoista oli vierailla myös niissä harvoissa ravintoloissa, jotka olivat auki, nimittäin asiakaspalvelun laadusta pystyi huomaamaan, että työntekijät olisivat olleet paljon mieluummin jossain muualla, kuin töissä :) Ja monessa paikassa näin olikin, sillä koko maa tuntui lähestulkoon olevan kiinni..."It's carnival!"

Turvallinen olo meillä on ollut kaikilla ennakkovaroituksista huolimatta. Kyllä täällä voi turistina olla, kunhan pysyy pois tietyiltä alueilta, mutta näitä "ei-suositeltavia alueitahan" löytyy lähes kaikista suurkaupungeista. Monesta asiasta huomaa, että Trinidad ei kuitenkaan ole turismiin keskittynyt saari, vaan tulee toimeen aivan jollain muulla (lähinnä teollisuudella esim. öljyyn liittyvällä tuotannolla). Turistiliikkeitä (en kylläkään niitä kaipaakaan) on suht. vähän, turisteja (ainakin näin vaaleita) ihmetellään ja jopa pyynnöstä valokuvataan, mutta yllättävintä on ollut huomata paikallisten suosiminen, jota tapahtuu esimerkiksi useissa ravintoloissa, siten, että jonoissa paikalliset ohjataan turistien ohi. Tämän kanssa tulee kuiten toimeen ja elämä jatkuu :)

Täällä on ollut hyvä olla!