Täällä on kaksi päivää ajeltu. Toissapäivänä kiertelimme ympäri saaren eteläosaa. Kävimme vierailulla saaren jahtisatamassa ja sitä ympäröivässä kylässä, jonka nimi on osuvasti Marin. Hienot olivat fasiliteetit ja pohdinkin, että jos joskus, joku/jotkut ovat vuokraamassa venettä tältä alueelta juhliakseen esimerkiksi 50-vuotis päiviään, niin Martinique ei ole yhtään hullumpi paikka tätä vuokrausta toteuttaa :) Luulisi lentojenkin Air Francella olevan aikas tehokasta...näyttää nimittäin nuita koneita lentelevän tänne suhteellisen tiuhaan :)
Eilen kiertelimme ja kaartelimme. Saimme kiertoajelun aikana todeta "Ranskan" olevan aikamoinen banaanivaltio. Saari pursuaa banaaniviljelyksiä, jotka ensimmäisen kerran tällä saarella näyttävät olevan todella tehotuotannossa ja huolletun näköisiä....ilmeisemmin viini ja juustolastissa tulevat laivat täytetään paluukyytinä banaanilla ja sokerilla. Ei paha! Täällä Karibialla, kun näyttää kaikki kasvavan hyvin....Juttelimme eilen ruotsalaisen pariskunnan kanssa, jotka odottelivat paluulentoa koti-Ruotsiin. He asuvat täällä kuusi kuukautta vuodesta ja viettävät aina kesät pohjolassa. Vaimo kertoi, että voi poimia pihaltaan 100 passionhedelmää päivässä ja mies naureskeli, että nurmikko kasvaa heidän pihallaan vuorokaudessa 4,5cm! Mikäs siinä, jos tykkää nurmikkoaan ajella :) kysyin, että jättävätkö he talonsa noin vain puoleksi vuodeksi vartiotta ja mes naureskeli sen olevan mahdotonta, sillä paikalla olisi viidakko heidän palattuaan kuuden kuukauden päästä takaisin.
Kiertoajelu oli mukavaa. Illasta jätimme auton parkkiin ankkuripaikkamme lähelle paikalle, johon muutkin olivat autonsa parkkeeranneet. Aamusta katselimme veneeltä, että automme on ainoa enää paikalla oleva auto... Ompahan helppo löytää :) Kun saavuimme auton luokse, vastassamme olikin yllätys! Katsokaapas alla olevasta kuvasta.....niin...automme oli tiuikasti paikallaan, nimittäin portin takana. Juu-u...olimmehan me nähneet kuvassa näkyvän kyltin.....ja ymmärsimme, että reunalle ei voi autoa jättää, tai se hinataan varikolle...kentura oli nimittäin ihan täynnä autoja. MUTTA sitä emme ymmärtäneet, että kyltissä ilmeisesti sanotaan, että parkkeeraus ainoastaan sallittua lauantaina ja sunnuntaina ja kiellettyä arkipäivinä. TERVE! No ei siinä mitään...viereisen patsaan edustaa lakaisi puhtaaksi kaupungin työmies ja minä häneltä kysymään...eihän hän puhunut sanakaan englantia :) nostin siis ihmeissäni olkapäitäni ja osoitin autoani ja porttia. Mies tuli paikalle ja osoiti minulle kylttiä hymyillen. Minä hymyilin hänelle takaisin, osoitin kylttiä ja ilmeilläni näytin, että mitä "ihmettä" siinä lukee...Setä siihen kovasti koittaa minulle ranskaksi selittää ja minä näytin varmaan tyhmältä.... No sitten minä setälle hymyillen ehdotan, että koska autoni on suht. pieni, että voiskos hän nostaa sen kanssani laidan yli, johon saan vastauksena hörö-naurun. Sitten mies pyytää minua odottamaan ja menee puhumaan työnjohtajalleen, joka saapuu paikalle, tekee puhelun ja 10 minuutin päästä portti aukesi. Onneksi! Ajatella, jos meille olisi sanottu, että joo...portti aukeaa seuraavan kerran ensi lauantaina......Onneksi veneeltämme olisi löytynyt uusi rälläkkä, hitsausvälineet ja agregaatti (näin pohti armas mieheni jonka jouduin lahjomaan tuohon kymmenenkin minuutin odotukseen).
Illasta vietimme meille jo niin tuttua juusto, kuivakinkku ja viini hetkeä kynttilän valossa. Kyllä on mukavaa. Pohdimme, että Ranskaan, Saksaan, tai Espanjaan voisi mennä joskun kuukaudeksi ihan vain syömään :)
Nyt vietämme viimeisiä hetkiä Martiniquella. Joko tänään, tai huomenna lähdemme jatkamaan matkaamme. Seuraavana kohteena on joko saaren pohjoisosa (Saint. Pierre, "Pyhä Pärre", näin meidän puheessa), tai sitten Dominica. Joka tapauksessa nettiä meillä ei ole lähtömme jälkeen (nytkin tutun hampparipaikan nettiyhteys käytössä) ja ei ole tietoa koska saamme seuraavan yhteyden.
Seurailkaa spot-lähetintä. Koitamme muistaa pitää päällä :)
Palaillaan!å
