Petit Bateau...upea tähtitaivas, lämmin tuuli ja hurjisteleva ranskalainen katamaraaninkuljettaja. Ei kait siinä...
Illasta ympärillemme kehkeytyi säpinää, kun tolkutonta vauhtia ajanut katamaraani oikaisi ohitsemme matalikon puolelta ja suorastaan kurvasi eteemme suoraan pahki ankkuriköyteemme...siitäkin huolimatta, että Markku karjui kuljettajalle varoitushuutoja useampaan otteeseen....
No mitä tapahtui? Katamaraani koki elämänsä äkkikurvauksen temmattuaan mukaansa 17 tonnia painavan rouvamme :) ja tästä äkkikurvista johtuen alus syöksyi hallitsemattomasti kohti vieressämme ollutta toista katamaraania. Kolarilta vältyttiin ripeätoimisen kuljettajan ansiosta, joka sai tämän "rallialuksensa" hallintaansa juuri ennen mätkähdystä toiseen alukseen. No entä meidän rautarouva? Ei mitään...niiasi pikkuisen ja palasi takaisin paikalleen :) No mitä tuumasi tämä ranskalainen kuljettaja? Nosti olkapäitään ja huusi kipparillemme "Chain"(ketju), johon kipparimme taputti päätään ja huusi "brain"(aivot). Ei siis mitään pahoittelun sanaa tapahtuneesta (aika harmillista). Sähellyksen jälkeen veneellämme käväisi useita henkilöitä päivittelemässä kuskin ajotapaa "sehän ajoi kuin autoa"...niin...meitä on moneksi...jälleen tuli sanonta todistettua oikeaksi.
Tänään aamusta lähdimme nousevan auringon saattelemina kohti Bequijaa. Nukuttu yö Tobago Cays -saarella oli ollut omalta osaltani hieman levoton... En tiedä miksi, mutta hermoilin jostain syystä ankkurinme pitävyyttä, vaikka iltaisesta katamaraanin köysitörmäksestä johtuen ankkurimme oli mitä todennäköisemmin hyvin juntattuna pohjaan :)
Purjehdus oli mahtava. Tuuli upea ja aurinko lämmittävä (yllättäen). Vieraammekin ovat alkaneet saamaan väritystä iholleen..aivan ei väri vielä ole ruskea, vaan tällä hetkelle suht. punoittava, mutta eikhän se siitä :) Ensiapuna huomiselle purjehdukselle sinkkipastaa ja voimakasta aurinkosuojaa :)
Aikaa matkaan Bequialle kului noin neljä ja puoli tuntia. Juuri sopivasti ilta-auringon paisteessa ankkuroiduimme lähes täyteen Admirality bayn-poukamaan. Poijupaikka olisi ollut tarjolla 20USD hintaan, joka mielestäni on kova hinta paikasta johon ei kuulu mitään palveluita...niinpä ankkuroiduimme kuten suurin osa muistakin veneilijöistä hieman syrjemmälle näistä maksullisista poijupaikoista.
Auringon vielä antaessa viimeisiä säteitä ihollemme, suuntasimme rantaan, jossa saimme todeta paikan olevan kaunis veneileville turisteille suunnattu kohde. Illastimme maittavan aterian rantabulevardin ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme takaisin veneelle tähtitaivasta ihmettelemään. Eilen Suvi oli samoihin aikoihin unisena todennut kannella Sallalle, että "lampusta loppui patterit". Salla oli katsonut lähes nukkuvaa Suvia ja tuumannut, että "taisi Suvista loppua patterit", johon Suvi oli viimeisillä voimillaan tuumannut, että "too" ja nukahtanut :) Joskos tänä yönä myös minä saisin nukuttua...muu venekunta jo tuhisee...Salla ja Markku kannella, lapset vieressä ja muut keulassa :)
Huomenna luultavasti jatkamme matkaanme St. Vincentille.
Mutta nyt...Hyvää yötä ja huomenta...Ja iloista jo meneillään olevaa hiihtolomaa kaikille!
