Nyt jätämme taaksemme Karibian! Huomenna lähdemme kello yhdeksän sillan avauksella kohti Horttaa, eli Azoreiden erästä kaupunkia. Matkaa reippaasti edessä, mieli korkealla, jännittää, mutta luottavainen olen :)
Koitan tehdä koosteen karibiasta venematkan aikana ja laittaa sen sitten perillä nettiin. Muutamia tilapäivityksiä koitamme saada läpi matkan aikanakin, jos se onnistuisi, mutta seurailkaa lähetintä. Todennäköisesti lähdemme pohjoiseen metsästämään tuulia ja kun ne saavutamme, käännymme kohti Azoreita.
Täytyy toivottaa jo nyt kaikille ihan huippua kesälomaa, sillä voipi olla, että olette jo lomalla ennen kuin minä netin päässä :) ihan mieletöntä! Lähdimme matkaan kymmenes päivä kesäkuuta ja kohta siitä on vuosi....kyllä tää aika menee vauhdilla.
Tässä vielä viimeinen päiitys:
Tämän päivityksen kirjoitin pari päivää sitten.
Heips,
Viimeisiä viedään, siis päiviämme Karibialla....
Hyvältä tuntuu. Ikävää eurooppan puolelle on jo havaittavissa :)
On ollut ihana viettää aikaa täällä kookospalmujen täyttämillä saarilla, nähdä kuinka elämä voi olla erilaista siihen mihin me Suomessa olemme tottuneet, ja etenkin todeta itselleen, että voi asiat näinkin hoitaa :) ....tämänhän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että itse hoitaisit asit samalla tavalla ;)
Tänne jätämme taaksemme ikuisen kesän, kuumuuden ja "karibianrytmit"....ei kait tässä....elämä jatkuu, kulkekaamme sen mukana :)
Täällä St. Martinilla olemme huoltaneet venettä. Eilen siirryimme laguuniin IGY-satamaan, jossa olemme saaneet nauttia todella maittavasta suihkusta ja aallottomuudesta. Eilen saapuessamme satamaan ohjastimme paattimme tankkauslaituriin, jossa täytimme tankkimme ja otimme tämän lisäksi vielä pari sataa litraa ylimääräistä polttoainetta. Emme ajatelleet jäädä killistelemään tyveneen, joskin epäilen, että tuulta kyllä tulee riittämään :)
Tankkauksemme kesti jokusen tovin siten, että seuraava vene jo odotteli kuumeisesti tankkaukseen pääsyään. Lähdimme laiturista vauhdilla kohti satamapaikkaa ja kappas kummaa....moottorimme sammui keskelle kapeaa väylää..käynnistysyrityksistä huolimatta kone ei käynnistynyt ja jouduimme tiputtamaan ankkurimme estääksemme veneemme ajautumisen rantaan (matkaa puihin 10 metriä)....tämä huoli oli jo turha, sillä sivuun ajauduttuamme olimme nätisti kiinnittyneet pohjamutaan :) Kippari oli tällä välin laskenut 1 + 1 ja löytänyt vian polttoainejärjestelmästä. Kone pörähti käyntiin, ankkuri ylös, peruutus irti mudasta ja kiinnittyminen hievoisen sähellyksen jälkeen laituriin (oli nimittäin satamahenkilöstöllä paikat hieman hakusessa)...hievoinen on ehkä lievä ilmaisu tämän kertaisesta satamapörräyksestämme, mutta jälleen opimme jotain uutta...Mukava oli säheltää turvallisesti tyynessä satama-altaassa miljoonajahdit vierellä. Taas muistuu mieleen pitkän ankkuroitumisjakson jälkeen kuinka hommat toimivat :)
Simpson bayn poukamassa kävi muuten hauskasti, kun pojat ruisvoimalla kiskoivat ankkurimme ylös kuin heittäen kannelle. Naapuriveneen tähtilippumaan asukkaat katselivat tilannetta montut auki ja naureskelivat, että ihailevat toimintaamme, sillä heillä on ankkurivinssi rikki ja he eivät saa ankkuriaan ylös ilman apua, jota para-aikaan odottelivat....että niin :) kysyimme toki, joskos ruisvoimaa tarvittaisiin heidänkin veneellään, mutta ilmoittivat jo odottavansa tilaamaansa "ankkurinnostajaa". Kun poistuimme paikalta heidän veneelleen kaahasi paikallinen kookas "ankkurinnostaja", joka lienee sai ankkurin ylös, sillä amerikkalaiset lipuivat samalla sillan aukaisulla laguuniin.
No...any how...täällä olemme tuusailleet. Tehneet niitä juttuja, jotka tulee tehdä ennen lähtöä. Yksi on purjeiden tarkistus ja mahdollinen paikkaus, vanttien kiristys, sprayhoodin kiinnikkeidentarkistus ja korjaus, silikonointi, hanhenkaulojen muokkaus jne.
Tänään kävimme täyttämässä loputkin muonavarastot. Viime kerrasta oppineena olemme satsanneet helppoon ja nopeaan ruokaan. Suurimman osan muonavarannot rakentuvat pitkälti säilykelihan varaan, jota täällä on muuten saatavilla runsaasti. Luotamme myös jälleen saalistavamme näitä atlantin yksiä ihmeitä, eli doradoja (mahi-mahi, dolphin). Tämä kala ei kyllä viisaudellaan häikäise, mutta maku on varmasti uuden miehistömme mieleen. Epäilen, että juuri tästä syystä lempi-koiralla on jälleen monta nimeä, kun nämä kalat tuntuivat tarttuvan syöttiin kuin syöttiin (oikea syötti, roskapussisyötti, muovivärkkäyssyötti jne.). Se, että kala tarttui lähes syöttiin kuin syöttiin, ei ollut ainoa hyvä juttu, , vaan yleensä parisuhdekalana saimme nähdä myös puolison seuraavaan koukkuun tarttunutta pariaan huohottaen, että sama teidän on minutkin veneeseen nostaa.
Tätä uusilla syöteillä odotellessa :)
Saint Martin on miellyttävä "final destination". Täällä on hyvä huoltaa rauhassa ilman, että kukaan tulee kieltämään. Täytyy vielä mainoa, että sataman suihkut ovat ihanat. Minä olen lasten kanssa sairastunut flunssaan ja kävin juuri kuumassa suihkussa hengittelemässä höyryä. Onhan pojat miellyttävää, kun pitkän vene-elostelun jälkeen pääset kunnon suihkuun. Aivan ihanaa! Suihkun lisäksi saaren etuja on jonkin sortin edullisuus...tätä kovin mainostetaan, mutta ei sitä kyllä kieltämättä huomaa kuin alkoholihyllyjen kohdalla ja siitä ei kovin ole apua minulle joka etsin kaupasta hyvää matkavälipalaa itselleni ja lapsille. ....Ja kyllä Sanna...tällä kertaa en ostanut pelkkää makeaa, vaan painotin valintani kaikkeen helppoon, raikkaaseen ja ennemmin suolaiseen kuin makeaan :) Mukaan tarttui pähkinöitä, hedelmiä, vihanneksia, suolakeksejä jne. Kyllä minä muistan aina ne minun ja Sannan yhteiset heikot hetket. Kuinka olimme ostaneet läjätolkulla varastoihinme makeaa ja kumpikaan ei sitä saattanut syödä, kuinka piilotimme sipsukkapussin jämät uunin taakse, jotta pystyimme sieltä heikoimpina hetkinä hakemaan muutaman suolapalasen voimaa antamaan (antakaa muu miehistö meille se anteeksi). Kuinka hyvältä maistuikaan kosteuden lössöttämät sipsukat yövuorossa tähtitaivaan alla miettiessämme kuinka pieni aluksemme onkaan Atlantin suurella ulapalla.
Takaisin Saint Martinille. Täällä todella huomaa jo aikaisemminkin mainitun tähtilippumaan vaikutuksen. Yhdysvaltalaisia turisteja joihin lukeutuu tottahan toki myös veneilijät, on paljon. Yksi silmiin pistävä samankaltaisuus on toki sekin, että pyörätiet puuttuvat....joko paikkaan kuljetaan autoilla ja kävellessä joudut puikkelehimaan autorivien välissä toivoen, että joku pysähtyy.
Mutta nyt nukkumaan. Veneen miehet lähtivät karnevaalien mutayötä viettämään. Täällä on siis karnevaalit menossa ja pääpäivät ovat maanantaina ja tiistaina.
Katsotaan kuinka mutaisina miehet saapuvat ;)
Hyvää yötä!
