sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

St. Barthelemy - St. Martin

Hiphei!

Edelleenkin olemme sen verran netittömiä, että kuvien laittaminen on mahdotonta...mutta koitan ottaa asian asiakseni kunhan saan siihen mahdollisuuden ja ennen kaikkea muistan :)

Täällä on pari päivää tuullut ihan hillittömästi. Oikeastaan siitä asti, kun navakassa tuulessa purjehdimme St. Barthille on posket heiluneet kuin tuulitunnelissa. Tiedätkö tunteen, kun vuoristoradan mutkassa huutaessasi tuuli pääsee puhaltamaan poskeesi siihen malliin, että se alkaa lepattamaan....täällä ei ole tarvinut mennä kuin ankkuroidun veneen kannelle ja kääntää pää sivutuuleen, niin johan on poski saanut tuuletushoitoa kerrakseen :) Torniossa taitaa vastaaviin poskituuliin päästä ainoastaan puuluodonmäessä polkiessasi ensin kasvot irvesssä ylämäkeen ja sen jälkeen, kun päästelet toiseen suuntaan totaalisen rentoutuneena huohottaen...

No joo...se siitä. Tuulta on siis riittänyt. St. Barth oli tosiaan aikas kallis paikka. Rantabulevardilla sai katsella kuinka hienot naiset kantelivat Vuitton-, Hermes- jne. kassejaan kilpaa suurtakin suurempiin jahteihinsa. Oli todella mukavaa käydä kirjautumassa sisään saarelle. Tullia saarella ei ole, sillä saari on vapaakauppa-aluetta, mutta imigraatiotoimistossa kävimme kuiten kirjautumassa sisään. Toimisto oli satamakonttorin yhteydessä ja homma hoidettiin tietokoneella näpyttelemällä. Kirjautumisen jälkeen maksoimme minimaalisen korvauksen ankkuroitumisestamme luonnonsuojelualueelle. Markku naureskeli konttorin herralle, että olipas helppoa (tähänhän totuimme jo Martiniquella ja Guadaloupella). Tähän herra sanoi, että "hei...me emme ole mikään Antigua" ja naureskeli päälle. Kyllä nämä muodollisuudet voivat vaihdella ;)

Illasta kävimme vierailemassa paikallisessa supermarketissa. Siellä minä jumin jo tuttuun tapaani juustotiskin kohdalle. Mukava sujuvasti englantia puhuva setä hymyili, kun minä pyytelin "100g goudaa, 100g brietä, 100g sinihometta, 100g parmesaania, 100g raklettia jne...." Mahtavaa! Sitten lisäksi makoisaa tuoretta patonkia ja sopiva punaviini, niin Avot! Koko perhe on tyytyväinen (lapset jätetään tieten viinin ulkopuolelle). Tämä on kyllä herkuttelua, josta koko perhe pitää. Kiitos oikeastaan tästä kuuluu sinne Oulun Laanilaan Oulujoen rantaan keltaisen talon perheelle, joka meidät on opastanut näiden herkkujen maailmaan :)

Tänään aamulla raivohullu tuuli jatkui, mutta päätimme, että "helkkari...nyt kyllä jatkamme matkaamme oli tuulta, tai ei!". Ankkurin nosto olikin jälleen urakka. Nyt muistutan niitä lukijoita, jotka eivät tilannetta muista, että meillä ei ole ankkurivinssiä, sillä sen onnistuimme kadottamaan muinoin jo ruotsissa -> uusi maksaa noin 1000 euroa manuaalisena ja 2000-3000 sähköisenä. Käytämme ankkureiden nostoon ihan normivinssiä ja se on aika kömpelö siihen hommaan, sillä joudumme kiinnittämään ankkurikettinkiin köyden ja köyden siirrämme vinssille ja tämä siirtojuttu tehdään aina jokaisen mitan jälkeen, jolloin kettinkiä on nostettu ylös tietty matka (noin 8 kertaa joka ankkurin nostossa).

Ankkureita meillä on kolme, josta 30 kilon ankkuri (bruce) on kiinni kettingissä, 15 kilon pikkuankkuri (bruce) on kiinni köydessä ja sitten on vielä "kuningas" (vanhankansan tukkiankkuri) joka on sitten omaa luokkaansa. Yleensä tiputamme kettinkiankkurin ja varmistamiseen käytämme köysiankkuria. "Kuningas" on nimensä ansainnut, sitä kun ei käytetä kuin hädässä, sillä sen noston voidaan sanoa olevan puhdasta murhaa. Muistan Karhusten vierailulle, että ankkuroiduimme johonkin Grenadiineilla ja pohdimme, että pitääköhän ankkurit ja ehdotin kuninkaan heittoa mereen varmistamiseen, niin vastaus oli "mikä kuningas?", "no tuo tuolla maston juurella"...."eiii me taideta sitä tarvita..." :) Nyt kuiten jouduimme karmeasta tuulesta johtuen myös kuninkaan tiputtamaan.....ja nosto ei ollut hauskaa :)

Tuuli oli kova, mutta pienellä purjeen rätsäleellä pääsimme oikein hulppeaa vauhtia ja ankkuroiduimme Hollannin puoleiseen Simpson Bayn poukamaan. Tähän jäimmekin yöksi, sillä päätimme mahdollisesti siirtyä vasta huomenna nostosillan toisella puolella avautuvaan laguuniin, jossa satamat sijaitsevat. Tässä on hyvä olla ankkurissa ja huoltaa venettä :)

Maihin emme tänään ennättäneet...huomennahan on uusi päivä! Näyttäis kuitenkin olevan hyvin toimeentuleva saari. Meillä on vierestä näkymät lentokentälle, jonka Iltalehti muinoin listasi yhdeksi maailman hurjimmista lentokentistä koneiden noustessa ilmaan aivan upean hiekkarannan vierestä. Täällä voi siis koneiden pohjia bongata selällään rannalla makoillen. Me puolestamme seuraamme näkymää poukamastamme ja sanotaanko, että termi "jatkuva" kuvaa oivasti suurten lentokoneidn nousua ja laskeutumista kentälle. Minne nämä ihmiset oikein mahtuvat! Ja ai niin! Jos veneet olivat valtavia edellisillä saarilla Antiguasta lähtien...ei ne täällä yhtään pienene :) Tämä on ihan hullua! Suomessa suuri alus esim. Princes 54 on täällä melkein kuin näiden jahtien rantautumisalus, eli melkeimpä kuin "kärpäsenkakka" näiden jahtien rinnalla. Jahtien liput vaihtelevat pääosin brittilipuista, USA:n ja panaman lippuihin.

Täällä olemme nyt maanantaihin asti, jonka jälkeen lähdemme kohti BVI saaria.

Palailemmapas asiaan ja kuviin vielä myöhemin.

Ps. Ansku kyseli miltä joka päivä lähestyvä arki Suomessa tuntuu...Markusta en tiedä, mutta itse voisin ajatella, että tämä on aivan mahtavaa elämää, mutta ei minulla ole mikään arkielämääkään vastaan, sillä onhan minulla esimerkiksi unelmatyöpaikka, josta todella nautin ja saan voimia :) Markku varmaan jo päänsä sisäisesti miettii uusia haasteita elämälleen (hän, kun on sen tyyppinen)...minä olen näitä ääneen kuuluneita pohdintoja koittanut vaimennella :) Eräänä päivänä hän liikutteli huuliaan pohdinnoissaan ja minä erehdyin kysymään, että mitähän hän mahtaa ajatella (olisi pitänyt olla hiljaa)..."niin...minä tässä pohdin, kun Jari (Markun veli) puhui matkasta Etelämantereelle, että milläköhän se meinaa sinne mennä....." Olisi kannattanut olla hiljaa...nyt ainakin toivon, että mahdollista matkaa ei ole tarkoitus tehdä veneellä :)

.....Niin...niinhän sitä sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt tämä osa hyvää lähenee kohti päätöstään :) nyt kuiten vielä nautimme ja lataamme paristojamme, jotta jaksamme tulevaisuuden haasteissa.