perjantai 19. huhtikuuta 2013

St. Kitts ja Nevis / Saint Barthelemy

Tämä teksti kirjoitettu 17.4...lisään tähänkin kuvia myöhemmin :)

Heipparallaa!

Eilen aamusta lähdimme kohti St. Kittsin ja Nevisin välissä olevaa kanavaa "The Narrow" tarkoituksenamme etsiä itsellemme hyvä ankkuripaikka. Sää oli hyvä, jos nyt enää kohta neljän kuukauden jälkeen siniseltä taivaalta porottavaa aurinkoa voidaan pitää hyvänä kelinä...voidaan nimittäin sanoa, että siinä missä Suomen kesässä odottaa niitä aurinkopäiviä täällä odottaa niitä pilvisiä päiviä :) "oiskohan huomenna pilvistä?" Yleensä toive ei toteudu ja sen sijaan voimme lähes jokaisena aamuna todeta "tappajan" olevan taas taivaalla :)

Tappaja ei suinkaan ole ehkä parahin nimitys tuolle taivaallaa killottavalle pallolle, mutta kolmen tunnin ohjausvuoroni jälkeen sain todeta yllättäen, että jahas...jotain unohtui jälleen aurinkorasvata...tällä kertaa takalistoni, joka pikinipöksyjen peittämää aluetta lukuunottamatta hohkasi kirkuvan punaisena :)

Matka meni joutuisasti. Tuuli oli meille suotuisa ja ihastelimme maisemien vaihtumista, syvän sinisen väristä vettä, lentokaloja jne. Välillä tervehdimme kaukaisuudessa näkyvää Montserratin saarta nostanalla saaren vieraslipun saalinkiin :) Tulipahan tällekin aikanamme Trinidadilta ostamalle lipulle käyttöä :)

Lähestyessämme kanavaa kaivoin pilottikirjamme esiin ja mitä siinä lukikaan: "kanavan käyttö ei ole suotavaa, kanavan vaarallisuudesta johtuen" vaarallisuudella tarkoitettiin kanavan hetkellisiä matalia syvyyksiä. Näin kipparin ilmeestä tutun "jahas" -reaktion jonka jälkeen hän aloitti tarkemman merikartan tutkimisen...kuten usein aikaisemminkin...ei hätää! Syvyydet olisivat ehkä olleet matalahkoja ja karikot ympärillä pelottavia näille syvänmeren purjehtijoille, joilla satama-altaissakin parikymmentä metriä vettä alla, mutta meille perämeren purjehtijoille syvyydet olivat ihan normaaleita, jopa ruhtinaallisia :)

Pimeys saavutti meitä uhkaavasti, joten päätimme ankkuroitua ensimmäiseen pilottikirjamme suosittelemaan ankkuroitumislahteen, joka vapaasti meikäläisittäin suomennettuna oli "suuri lahti"...jätimme väliin pari muuta vapaasti seuraavasti suomennettua lahtea "paskottulahti" ja "pippelittömän helvetin lahti". Näiden lahtien nimet enteilivät jo jotain ei-mukavaa ja tästä syystä valitsimme sen minkä valitsimme :)

Lahdelma oli oikein nätti. Hiekkaranta poukamassa. Kaikki meni mallilleen. Olimme ainoat poukamassa majoittuneet. Pilottikirjassa kyllä mainittiin, että poukama ei ole hirveän suosittu purjehtijoiden parissa ja ihmettelimme tätä. Yöllä kuiten saimme yhden vastauksen. Yöllä, kun alkoi vinkkaamaan, vinkka kävikin poukamaan oikein kunnolla...tuntui, kuin peitto olisi lentänyt päältä :)

Aamulla vinkka jatkui, joten päätimme jatkaa matkaamme hyvissä ajoin. Ankkureiden nosto oli haastavaa :) ylös ne kuiten saatiin ja suunnaksi otimme saarensuojalaidan, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä tuuli jatkui edelleen yllättävän kovana.

Suunnitelmat elivät ja nyt päätimme jälleen yhden brittisaaren nähtyämme palata takaisin ranskalaisten saarille ja suunnan kohti "pyhää Bartholomeusta", eli St. Barthelemyä ja sen pääkaupunkia Gustaviaa sen sijaan, että jälleen tutustuisimme oletuksemme mukaan yhteen vastaavaan paikkaan kuin Antigua (emme tiedä varmuudella, mutta näin vahvasti oletimme).

Matka tänne Gustavian poukamaan oli minun mielestäni kamala. Tuuli puhalsi keskiarvollsesti 17 m/s ja vesi roiskui. Huh, huh! Toivottavasti paluumatka ei ole tätä koko ajan. Minä jännitin ja Markku ohjasi köllötellen "ei ole parempaa tuulta!...katso!...ruoriin ei tarvitse koskea lainkaan ja vene menee juuri sinne minne me haluamme....tämmöisiä lisää!" Näin ehkä kipparin mielestä....minä valitsen kuitenkin hieman leudonmat tuulet :)

Tämä Gustavia onkin mielenkiintoinen pieni pääkaupunki. Onkos Suomella ikinä ollut omaa Karibian saarta? No ei ole, mutta arvaas kellä sellainen on ollut? No rakkaalla naapurimaallamme! Kadun nimet ovat Ruotsiksi jne, sillä jossain vaiheessa saaren historiaa saari lahjoitettiin Ruotsille, joka jossain vaiheessa luovutti saaren takaisin lahjoittajilleen (ilmeisesti saaren ylläpito tuli kalliiksi).

Nyt saari on yksi harvinaisuus antillien joukossa, sillä väestö etniseltä taustaltan edustaa pääosin eurooppalaista. Saari on ns. vapaakauppa-alue, eli tullia ei ole. Rantakadun täyttävät muotiliikkeet (Vuitton, Hermes jne.) isoine putiikkeineen, ravintoloista saa alkusopan hintaan 30 euroa jne. Mutta joo...sanotaanko näin, että siistimpää, rikollisuus 0% saarta emme ole vielä Karibialla nähneet ;) Voisin saaren nähtyäni verrata sitä Monacoon....pilottikirjamme mukaan, jopa amerikan rikkaat ja euroopan jetset-asukkaat pitävät saarta tyyriinä ja, jos tätä pystyisi yhtään ennustamaan saarelle astumatta ankkurissa olevien veneiden koosta käsin, niin voi hyvä tavaton!...ja veneitä on muuten paljon!

No...Nyt olemme joka tapauksessa Gustavian edessä ankkurissa ja voi.... osaa olla jälleen voittajaolo! Vähitellen aloitamme Suvin synttärijuhlat! Vuorossa on aarteenetsintää ja ongintaa :) Meidän pieni on jo kolme vuotias...

Palaillaampa jälleen! Huomenna lepopäivä, jonka jälkeen sään sallessa siirtyminen St. Martin/Maarten saarelle, joka on mailman pienin kahden (Ranska/Hollanti) valtion sulassa sovussa jakama saari.