Noin pari sataa mailia edettiin täysin kivuttomasti ja oikeastaan tosi mukavasti. Suunnitelmamme toteutui oikeastaan täydellisesti, sillä ajatuksemme oli hyödyntää vauhdikas myötävirta välille Brighton-Dover, levähtää doverissa vastavirtahetki ja jälleen lähteä myötävirtaan kanaalin ylitse.
Tämä virtauksien laskeminen on todellista tarkkuuslajia. Meikäläisestä tuntui aluksi, että mitäs noista, mutta ne, kun vaikuttaa ihan hillittömästi, jopa kaukana rannikostakin. Alderney Race on yksi tunnetuimpia vuoroveden virtauspaikkoja täällä kanaalin alueella. Me hyödynsimme tätä vuorovesivirtaa matkallamme Brightoniin. Tämän vuorovesivirran antama vauhtilisä voi huipuissaan olla jopa 11 solmua. Meidän saama vauhtilisä oli luultavasti noin viiden, tai kuuden solmun luokkaa. Muualla kaanaalissa virtaukset eivät voimakkuudeltaan ole aivan vastaavia, mutta keskimäärin itse olen huomannut moottorilla samoilla kierroksilla ajaessani, että myötävirtaan vauhti on helposti seitsemän-kahdeksan solmua ja vastavirran huopuissaan lukema on käynyt jopa 3.0 kn tienoilla....tämä on sillä hetkellä todella masentavaa :)
Minulla on nyt väärä kone, jolla kirjoitan tätä tekstiä, mutta laitan toisella koneella kuvat teille ohjelmista, joita Markku käyttää apunaan suunnitellessaan etappejamme...mielestäni kuvaajat on aika mielenkiintoisia. Ensimmäinen kuva on tuulista, joissa sakaroiden häntä näyttää tuulen suuntaan ja poikkisakarat tuulen voimakkuuden...samaa indikoi myös värit. Vihreä on "pliisua" tuulta, jolla meidän vene etenee moottori apunaan. Keltainen on tuulta, johon me pyrimme, sillä silloin rouva liikkuu. Seuraava kuva on vuorovesivirroista. Punainen on luonnollisesti voimakas virta ja vihreä jälleen laimea. Viimeiset kuvat ovat vuorovesitaulukoita. Eri alueille maailmassa on laskettu omat vuosittaiset vuorovesitaulukot, joissa käy ilmi vuoroveden voimakkuus ja kellonajat nousu- ja laskuvedelle. Kuva on otettu Doverin taulukoista, joista näkee vuorovesivihtelun olevan todella runsas, noin seisemän metrin luokkaa.
No nyt myötävirtaan Brightonista Doveriin. Olimme sopineet, että Markku pistää nukkumaan ja minä valmistelen veneen lähtökuntoon. Yön pimeinä tunteina tankkailin vesitankin, pesin kannen, siivoilin sisällä jne. Katselin Markun tekemiä laskelmia, joissa otetaan huomioon niin tuuli, kuin virtauksetkin. Yhtäkkiä huomasin, että ei hitsi. Markku on unohtanut ottaa huomioon vuoroveden sataman ulosaukon suhteen. Kuten jo aikaisemmin kerroin, emme päässeet satamaan ensimmäisellä yrittämällä, vaan jouduimme hieman viettämään aikaamme satama-aukon ulkopuolella ennen sisäään menoa. Nyt jälleen kello neljän lähtö oli laskuveden matalimmassa notkahduksessa, jolloin emme pääsisi ulos satamasta. Päädyin siis herättämään Markun tuntia aikaisemmin, jotta rouvamme köli ei raapisi liejupohjaa matkalla ulos.
Matkaan siis lähdimme hienoiseen vastavirtaan. En tiedä kuinka matka eteni, sillä itse kömmin pehkuihin. Seitsemän tunnin kuluttua Markku herätteli minut ohjaamaan ja silloin pääsin köröttelenään hienoiseen vastavirtaa, jota ei kuitenkaan kestänyt mahdottomia ennen uutta myötävirtaa ja jälleen veneemme eteni kohisten seitsemän-kahdeksan solmun vauhtia. Tavoitteenamme oli ehtiä Doveriin ennen kello kolmea iltapäivällä, jolloin vastavirta alkaisi kasvamaan. Näin saisimme hyödynnettyä kaksi myötävirtaa ja ottaisimme takkiin ainoastaan yhden vastavirran.
Doverin satama oli jälleen ruuhkainen. Satama on pilottikirjamme mukaan englannin vilkkain, sillä lähimpänä ranskaa sijaitessaan se toimii lauttaliikenteen solmukohtana mantereen ja saaren välillä. Saapuessamme satamaan, sieltä lähti kolme lauttaa ja neljä lauttaa tuli tilalle. Kävellessäni läheiselle ruokakaupalle ohitseni ajoi rekkoja pitkänä letkana...oli saksan-, liettuan-, puolan-, slovakian- ja hollannin kilpiä.
Satamassa vietimme kuusi tuntia. Pesimme pyykkiä, kävimme suihkussa ja lepäsimme, sillä tarkoituksemme oli jälleen lähteä yönselkään, vieläpä kanaalia ylittämään. Vuosi sitten tullessamme doveriin, näimme ainoastaan yhden laivan laivojen kulkukaistalla. Nyt meillä ei ole ollut kanaalissa hetkeäkään, että olisimme nähneet vain yhden laivan, sillä laivoja on kyllä valitettavasti aina riittänyt molemmille käsille. Onneksi ilma tällä kertaa oli selkeä, sillä sumussa eteneminen on enemmän kuin pelottavaa!
Matka meni jälleen hyvin. Skippasimme Ranskan, sillä siellähän tuli jo käytyä. Skippasimme jälleen myös Belgian, joka jälleen ankeine rannikoineen suorastaan työnsi meitä ajamaan ohitseen kohti Hollantia, jonka mahtavat kanavat jo kutsuivat meitä nukkuessamme. Suunnittelimme ajelevamme sisään heti Vlissingenin jälkeisestä uomasta. Täällä ei kuitenkaan ollut meidän kaipaamaa sulkua/nostosiltaa ja niinpä päädyimme jatkamaan matkaa kohti seuraavaa. Olisi ollut hienoa mennä Eurooportin (maailman suurin ja vilkkain satama-alue) kautta, mutta jätimme sen väliin (olisi pitänyt kysyä lupa).
Minä ohjailin aivan rauhassa ja nautiskelin pohjoisen raikkaasta auringonpaisteesta...untuvatakki päälläni :) Yhtäkkiä kuiten huomasin rannikkovartioiden lähestyvän venettämme hurjaa kyytiä. Setät pysähtyivät viereemme ja kovasti kiikaroivat veneemme suuntaan. Minä vilkutin miehille ja jatkoin ohjaamista. Pian alus kuiten jatkoi matkaansa ja minä sain huokaista helpotuksesta, sillä koen nämä viralliset tilanteet aina jotenkin ahdistavana....Pitkään en valitettavasti saanut huokaista, sillä alus vitsi vie kääntyi takaisin kohi venettämme. Tällä kertaa sain kuulla korvia vihlovan tööttäyksen ja näin minulle osoitetun kyltin, jossa käskettiin (huomaa...ei pyydetty, vaan käskettiin) ottamaan yhteys VHF kanavalla kahdeksan. No minä rymistelin sisään ja kömysin kipparin hereille, joka unisena otti yhteyden alukseen. Ja yllättäen meiltä ensimmäisenä tivataan, miksi emme vastanneet radiokutsuun aikaisemmin...no eihän meillä ollut radio päällä.....no Markku tarttui turvalliseen selitykseen ja syytti vaimoaan, joka ohjatessaan älysi vain vilkutaa rajavartijoille....minä jälleen hymyilin ja vilkutin miehille anteeksi pyytävästi...ajattelivat varmaan, että vitsi mikä blondi...
No ei siinä. Hollanti on ollut euroopan puoleisista maista tarkin rajavalvonnan suhteen. Hyvin asialliseti meiltä jälleen tiedusteltiin aikaisemmat satamat, seuraava satama, veneen tiedot, kipparin tiedot jne. Tosi fiksusti hoitivat asiansa...minähän se en ymmärtänyt heidän viestiään, vaan ainoastaan vilkutin :) nooh..ei kait siinä mitään kummempaa...ilmoitimme vartijoille suuntaavamme kanaviin ja sieltä aluksi Rotterdamiin. Hieman huijasimme, sillä pysähdyimme auringon laskiessa ensimmäiseen valtavaan huvivenesatamaan yöpymään. Hinta oli hirvittävät nolla euroa! Saimme sähköä ja suihkukoodit ja suihkut oli muuten tosi mahtavat!
Aamusta jatkoimme matkaamme. Eteemme kurvaai jossain vaiheessa proomu, jonka päällä törötti ihan hillitön nosturi, joka mainosti nostavansa 40 000 kiloa. Tämän proomun korkeus oli reippaasti mastoamme korkeampi ja huippu juttu oli se, että proomu suuntasi kohti Rotterdamia. Mikä tässä oli niin huippua? Vilkkaat sillat täällä Hollannissa aukeavat huviveneille vain tiettyyn aikaan.. Aika voi olla tasatunnein, tai sitten vaikka ilta kahdeksan ja kymmenen välillä. Jos kuiten siltaa alittaa työalus, aukeavat sillat kelloa katsomatta välittömästi. Tällöin on sallittua alittaa sillat työveneiden "imussa" ja niinhän me teimme. Tämä nosturiproomu auttoi meidät läpi kolmesta sillasta ennen kuin tiemme erkanivat, mutta tämä riitti meille, sillä olimmekin aivan satamamme lähettyvillä. Saimme nähdä Eurooportin "perät" ja nekin oli näkemisen arvoiset. Täällä on kanavissa katuja, joissa laivat etenevät kohti esim. Petroleum-satama ykköstä, kakkosta, kolmosta jne. Ja tätä riitti!
Rotterdamin satamamme sijatsee aikas keskellä kaupunkia. Kävelimme illasta tuonne keskustaan noin 15:sta minuutissa. Sataman hinta 28 euroa yö, joka sisältää suihkun, sähkön ja veden. Satama on pieni, mutta rohkeasti sisään....kyllä aina tilaa yhdelle veneelle on. Saimmekin aikas ison paikan...mikä tässä...täällä on hyvä olla :)
Tässäpäs taas matkakertomusta......
Palailemmapa taas asiaan...huomenna pitäisi markun veljen liittyä seuraamme :)
Hyvää yötä!
